Näyttelyuutisia.

Viime viikonloppuna meiltä olivat Jyväskylän näyttelyssä edustamassa Roni (PR Sydänyön En Muute Ollu Mie, SBI b) ja Ansku (GIC Sydänyön Basecamper, SBI c). Ansku sai lauantaina serttinsä 3-luokassa ilman mutinoita, mutta jäi sunnuntaina sertittä, kun sillä olisi pitänyt olla joko vähän enemmän kokoa tai enemmän turkkia. Kannattaisi kuulemma odottaa, että Ansku kasvattaa turkin, koska sitten se tuomarin mukaan olisi "wow-kissa, joka voisi voittaakin", mutta eipä tuo ole tähän päivään mennessä turkkia kasvatellut ja jos äitiinsä tulee, niin ei ole lähivuosina kasvattamassakaan. Eipä siis auta kuin mennä tuolla turkilla. :D Noh, kesällä on sitten moni muukin vastaavanlaisessa turkissa, niin ehkä sitten tulee taas serttejä. ;) Roni pärjäsikin sitten äitiään paremmin. Se sai molempina päivinä serttinsä ja valmistui näin ollen sunnuntaina Premieriksi ja oli vieläpä sunnuntaina tuomarin paras! Nuori herra nähtiin siis ensimmäistä kertaa paneelissa, ja vaikka siellä ei ääniä irronnutkaan, niin olimme ylpeitä herran hienosta käytöksestä, vaikka sitä olikin vähän jännittänyt.

Lennikkäkin on ehtinyt täyttää jo 11 viikkoa ja ensi sunnuntainahan sille tulee jo 12 viikkoa täyteen. Lennistä on uusia kuvia kotisivuilla. Parin viikon päästä se onkin sitten jo valmis muuttamaan. Mitenhän sitä osaa sitten taas olla ilman pikkuherraa, kun se nyt on ainokaisena saanut niin paljon huomiotamme. Noh, ei pitäisi kovin kauaa mennä, kun on sitten vähemmän karvainen hoidettava pitämässä huolta siitä, ettei tekeminen kesken lopu. ;) Ja ainakin Lennille on todella hyvä koti tiedossa, ja sehän lämmittää aina mieltä kummasti.

Lenni 10 viikkoa!

Lenni on ehtinyt jo 10 viikon ikään. Naperolla vauhtia riittää ja se onkin varsin sporttisen oloinen kaveri. Onneksi isoista kissoista saa paini- ja rallikavereita, niin ei tylsääkään tule. Välillä toki pitää komentaa ihmisiäkin leikkimään, kun isot kissat tuppaavat ottamaan vähän pidempiä päiväunia kuin Lenni. Lenni on kyllä niin kaikkien lellikki, kaikki aikuiset kissatkin tuntuvat niin kovasti pitävän Lennistä, vaikka se varmasti välillä osaakin käydä hermoille. Hurmaavasta herrasta löytyy uusia kuvia kotisivuiltamme.

Kävimme tänään katsomassa Ossin ja Lillin pienokaisia. Suklaatabbytyttöset olivat molemmat todella suloisia. Ihanan pyöreänoloisia niin kasvoiltaan kuin kropaltaankin molemmat. :) Innolla odotan, millaisia niistä vielä kasvaa.

Viikon päästä pääsemmekin sitten pitkästä aikaa näyttelyihin! KES-KISin Jyväskylän näyttelyissä meiltä siis mukana molempina päivinä Ansku (GIC FIN*Sydänyön Basecamper, SBI c) ja Roni (FIN*Sydänyön En Muute Ollu Mie, SBI b). Jonkin verran näyttelytaukoa on Anskulla ollut, puolisen vuotta, mutta eiköhän se tuttuun motkotustyyliinsä jatka tauonkin jälkeen uraansa. ;) Pitäähän sitä asioista mainita, jos jotain mainittavaa sattuu olemaan. Toivottavasti nähdään paljon tuttuja näyttelyissä!

Lenni 8 viikkoa!

Pieni suuri miehemme Lenni on ehtinyt 8 viikon ikään! Ruoka maistuu ja isojen kissojen kanssa leikitään kovasti. Yksinkin Lenni toki touhuaa paljon, kuten ihmistenkin kanssa. Välillä pitää tietenkin nokoset ottaa joko kiipeilypuussa tai jonkun sylissä, jotta jaksaa taas riehua. Lenni on selkeästi vankistunut ja kasvanut kyllä edelleen hyvin. Poju on oikein suloinen pikkukaveri, joka ei kyllä mikään nirso ainakaan ole. Kohta saa napero ensimmäisen loishäädön ja ekaa rokotusaikaakin pitää ruveta pikkuhiljaa katselemaan. Niin ne pennut vaan kasvaa!

Perheenlisäystä!

Aika kuluu ihan huomaamatta, kun on tekemistä niin paljon, ettei muista aina blogiaankaan päivittää. :) Mutta nyt muistan kertoa kaikille tämän ilouutisen: CH Sydänyön Dying In Your Arms, "Ossi" ja CH Pikkulan Alma, "Lilli" saivat 10.1.2011 kaksi birmapienokaista! Ossista on siis tullut isä! Pennut ovat molemmat poikia ja kyseessähän on Lila-Lillin kissalan toinen pentue. Onnea vielä kerran hurjasti Lillille ja huoltojoukoille!

Myös Sydänyön En Mie Vuan Tiiä, SBI b, "Seppo", on päässyt naisten makuun. Sepon ensimmäinen morsian kävi vierailulla tällä viikolla. Toivottavasti tulosta on odotettavissa sitten maaliskuun loppupuolella!

Kotona asustelevalle kissakatraalle kuuluu hyvää. Lenni-poju täytti viime sunnuntaina jo 7 viikkoa ja on edistynyt taas huimasti. Vauhti on vaan lisääntynyt ja nyt on päästy kiipeilypuussa jo toiseksi ylimmälle tasolle, ja osataan tulla sieltä alaskin. ;) Myös raksut kelpaavat nyt ihan pelkästään, joten pieni mies on oppinut syömään varsin monipuolisesti. Purkkiruuista kelpaa mikä vain, mitä herralle eteen laittaa, mikä on hieno juttu. Toivottavasti tämä poju ei koskaan opikaan nirsoilemaan! Ellin ja Ronin ollessa Hammaslahdessa Anskun seurana on Iida saanut olla taas Jyväskylässä. Iida tykkää kovasti leikkiä Lennin kanssa, välillä vaan Lenni reagoi Iidan makuun turhan hitaasti, mutta kai sitä nyt pieni pentu harkitsee jonkin aikaa, ennen kuin hyökkää itseään paljon isomman kissan kimppuun. ;)

Jyväskylän helmikuun näyttelyt lähestyvät, ja sinne meiltä on tulossa Ansku (GIC Sydänyön Basecamper, SBI c) ja Roni (Sydänyön En Muute Ollu Mie, SBI b). Ansku kilpailee siis luokassa 3 ja Roni luokassa 10. Ronilla on alla yksi sertti kastraattiluokasta, joten hyvällä tuurilla voisi meillä olla kotona ensimmäinen Premior sitten sunnuntaina. :) Se jää nähtäväksi! Kiva päästä pitkästä aikaa näyttelyihin, seuraavasta näyttelystä kun ei sitten kovin varmaa tietoa olekaan. ISROKiin koetamme kesällä päästä jollain konstilla, ei sitä halua väliin jättää.

Lenni jo 6 viikkoa!

Nuorin Sydänyön kasvatti eli Finiarel, "Lenni", saavutti tänään 6 viikon iän! Lenni on kasvanut hienosti ja touhuaa jo ihan eri malliin. Lelut kiinnostavat kovasti, tosin myös sitten johdot yms. kielletyt, ja kiipeilyäkin harrastetaan jo varsin menestyksekkäästi. Nyt osataan nousta jo sohvalle ja sängylle ja kiipeilypuun alin tasokin on saavutettu. Purkkiruokaa Lenni syö hienosti, raksuihin suhtaudutaan vielä pienellä varauksella, mutta purkkiruuan seassa nekin menevät. Hiekkalaatikolla asiointikin on jo opittu ja herra osaa nyt jo kavuta sinne itse, kun on hätä. Hiekan maistelukin on jo unholaan jäänyttä touhua.
Lenni on nyt alustavasti varattu eli sille vaikuttaisi löytyneen jo hyvä koti. Alla tänään otettu kuva pikkumiehestä.


Sydänyön A-pentue eli Sydänyön Arvokkain Aarre, SBI a, "Nuppu", Sydänyön Arvoitus, SBI g, "Nella" ja Sydänyön Aarnituli, SBI e, "Nuutti" täytti 3.1.2011 4 vuotta! Paljon onnea A:t! :) Nupun synttäripäivä meni varsin rauhallisesti eikä rouva jaksanut oikein edes poseerata. Ehkä se tuon lapsenlapsen hoitaminen on niin kovaa työtä. ;) Herkkuja ja leikkimistä oli kuitenkin luvassa ja Nuppu sai osakseen toki vähän ylimääräistäkin rakkautta tuona päivänä.

Nuppu 3.1.2011.

Lisää surua ja pientä valonpilkahdusta.

Mistin kilpparityttö Faelnirv menehtyi suruksemme 10 päivän ikäisenä. Surumme oli suuri ja tunne aika avuton, kun asialle emme mitään voineet. Pelkäsimme viimeisenkin pennun puolesta, mutta se oli koko ajan hyvävointinen ja kasvoi hyvin. Oloa helpotti vähän, kun saimme lopultakin tietoa kuolinsyystä. Kyseessä ei ollut mikään periytyvä vika tai sairaus, vaan ikävä pöpö, joka vei Mistin pienokaisista kolme. Haimme Lennille (Sydänyön Finiarel) kaiken varalta antibioottikuurin ja tulipahan eläinlääkäri samalla tutkineeksi pojan, joka saikin ihan terveen paperit. Ja Misti samaten. Lenni täytti juuri tänään 4 viikkoa ja on voinut koko ajan mainiosti. Antibioottikuurikin on ohi. Näyttää siis siltä, että saamme tämän suloisen sinisen pojan pitää luonamme. :)

Lenni on sisarusten puuttuessa ollut todella paljon ihmisten kanssa ja sen kyllä huomaa. Lenni viihtyy todella hyvin sylissä ja tulee mielellään nukkumaan syliin tai viereen. Kiinteää ruokaa on jo vähän maisteltu, mutta maitobaarissa poju viihtyy ainokaisena kyllä mieluiten, kun sieltä kerran hyvin saakin massuntäytettä. Lennillä näkyy jo sukkien rajat ja kiilojenkin joten kuten. Poika vaikuttaa varsin hyvätasoiselta, mutta katsellaan, miten pieni murunen kehittyy. Misti on ollut yhtä ihana äiti kuin Nuppukin ja Lenni saa edelleen hoivaa sekä mammalta että mummilta. Myös muut kissamme ovat suhtautuneet Lenniin hienosti. On sitä käynyt niin Elli kuin Sirukin pussaamassa. Alla kuvia Lennistä 4-viikkoisena.

Iloa ja surua.

Valitettavasti Misti menetti pienokaisistaan ensimmäisenä syntyneen pojan tiistai-iltana. Pienen paino ei lähtenyt nousemaan, siitä ei vain ollut elämään. Mutta nyt pieni on aina vahva ja terve. Onneksi kaksi jäljellä olevaa pentua, tyttö ja poika, ovat ruvenneet kasvamaan hyvin ja ovat todella tomeria ja terhakoita. Pennut ovat aina menossa tissille, kun mamma vain menee pesään ja nopeasti löytävätkin tiensä nisille. Pentujen Nuppu-mummi (GIC Sydänyön Arvokkain Aarre, SBI a) osallistuu edelleen aktiivisesti pentujen hoitoon, ja Mistin ollessa pois pesästä, Nuppu pitää huolen siitä, että vauvoilla on lämmin. :) Alla olevassa kuvassa toinen pennuista nukkuu Nupun selän päällä.

Pennut ovat alkaneet saada vähän väriä nassuunsa ja korviinsa. Tyttö on ruskea- tai sinikilppari ja poika sininen tai ruskea. Pienet harjoittelevat jo kovasti kehräämistä, ja ainakin toinen niistä on jo onnistunut mönkimään pesästä muuhun osaan pentulaatikkoa. Ja onpa se sitten onnistunut kiipeämään takaisinkin. Misti haluaisi aamuyöstä aina siirtää pentunsa sänkyyn ihmisten seuraan. Tämä johtunee lähinnä siitä, että Misti haluaisi olla sekä ihmisten että pentujensa lähellä. Ainakin se kehrää todella tyytyväisenä, jos sitä jaksaa mennä silittämään joksikin aikaa, kun se imettää pentujaan pesässä.