Sydänyön H-pennut ovat jo ehtineet 12 viikon ikään! Kohtahan
ne jo muuttavat uusiin koteihinsa. Pennut ovat saaneet jo rokotukset ja mikrosirut, tällä viikolla käydään
ottamassa vielä verinäytteet veriryhmän testaamista varten. Kaikille on jo uusi
koti tiedossa, jossa pienokaisia odotetaan varmasti jo innolla. Pennut ovat
muuttaneet nyt emonsa luota meille, kunnes ne luovutetaan uusiin koteihin.
Ruoka maistuu kaikille paremmin kuin hyvin, Hilla-koira on jo hyväksytty kuten
aikuisetkin kissat, Liia saa halailla ja pussailla pentuja mielin määrin ja ”läpä-läpä”
on vauhdissa riittävän usein. Ovat nämä kyllä melkoisia hurisijoitakin ja
komentaakin osaavat, kun haluavat ruokaa tai rapsutuksia. Kyllä näitä ikävä
tulee, kun muuttavat! Mahtaa koti tuntua hyvin hiljaiselta ja rauhalliselta sen
jälkeen. Ainakin kissojen touhujen osalta.
Ansku-bansku eli GIC
Sydänyön Basecamper, SBI c astutettiin juhannuksena Iirolla, ElfQuest Kiba, SBI e. Tällä hetkellä
vaikuttaa siltä, että astutus olisi onnistunut: nisät ovat turvonneet ja
punertavat. Ihan varmoja emme tässä kohtaa kuitenkaan uskalla vielä olla, joten
katsellaan vielä hitusen eteenpäin. Jos astutus onnistui, syntyvät pennut
elokuun lopulla. Sinikilppareita tyttöjä ja sinisiä poikia odotettavissa siis
mahdollisesti! Nuori herra Iiro hurmasi meidät kyllä täysin luottavaisella ja
sosiaalisella käytöksellään. Herra puski kaikki ihmiset ja kehräys alkoi saman
tien, kun vaan luokse ehti. Jospa Iiron
lempeys vähän tasoittaisi Anskun motkottavaa luonnetta. :D Anskuhan on kyllä
ihan kiltti, mutta mutista se jaksaa. ;)
Jännätä siis saa! Näyttelysuunnitelmiakin pitäisi tehdä
pidemmälle. PIROKiin osallistumme ainakin Tessan (Sydänyön Hellät Tunteet, SBI a) kanssa, mutta minne muualle ja
kenen kanssa, se pitäisi vielä päättää. Ulkomaillehan se on suunnattava, jotta
Elli ja Ronikin pääsevät taas osallistumaan kotimaan näytelmiin. Elli toki voi
ottaa osaa vetskuihin, mutta jotenkin tuolla turkilla ainakaan en usko, että
rouva siellä pärjää.
Hyvin jännää on myös se, että Elli taitaa olla vaihtamassa
turkkia! :D Finally! On sitä vuosi jo odoteltu. Toivon siis todella, että rouva
nyt kasvattaa arvoisensa kastraattiturkin, sillä muutenhan siinä ei olekaan
(köh, köh) mitään vikaa. ;) Kempeleen näyttelyssähän tuomari Alessandro
Ghibaudo tutki Ellin suurennuslasilla ja kysyi sitten minulta ”is there
anything wrong with this cat?”. :D Jos tuomari ei katso virheeksi Ellin
minisukkia edessä, niin en kai minä rupea muuta väittämään. ;) Vastaus oli siis
”no”.
Muuten meidän lauma viettää rentoa kesää. On lomailtu Itä-
ja Länsi-Suomessa, päästy vähän ulkoilemaan ja koettu uusia makuelämyksiä.
Ainakin Elli on nauttinut vähän jäätelöä, Nuppu nuuskutellut keskittyneenä
mansikoita ja Roni pyydystellyt itikoita. Raksumerkin vaihtokin näyttäisi nyt
tällä kertaa onnistuneen, ainakin hyvin on tuo PON näyttänyt uppoavan, jes!
Romaania jatketaan sitten taas, kun on aihetta. Ehkä jopa
vaikkei olisikaan. ;) Nyt aurinkoista loppukesää ja ihania hetkiä karvaisten ja
vähemmän karvaisten ystäviemme seurassa!
