Hertta-neiti on sitten jo 12-viikkoinen! Ekalla rokotuksellakin on käyty viime viikolla. Hertta on kyllä todella äitinsä tyttö. Anskun tapaan yllätin sen syömästä eilen hiuksia hiusharjasta... Ei mikään mukavin tapa. Muutenkin typykkä tykkää järsiä kaikkia naruja, ihan kuten Ansku. Toivottavasti ei kaikilta osin tule äitiinsä. :D Karvaakin voisi olla enemmän kuin Anskulla, kiitos. ;)
Hertta ei ole nyt toistaiseksi lähdössä meiltä minnekään. Jos sille hyvä sijoituskoti löytyisi, niin voisimme sitä harkita, mutta mikään pakko se ei ole. Kyllä se Hertta voi vaikka Anskun ja Mistin kanssa asustella, jos ei muu onnistu. ;) Herttinen aloittaa näyttelyuransakin sitten loppujen lopuksi jo tämän vuoden puolella eli Hertta nähdään ensimmäistä kertaa pentuluokassa RUROKin näyttelyssä sunnuntaina 30.12.! Toivottavasti nappula ei ole Anskun kaltainen mutisija. Näyttelyasennossa pysyminen ei oikein vielä huvita (onneksi birmoja ei tarvitse venyttää!), mutta Liian roikotuskantoasennossa kyllä viihdytään. Ehkä Hertta pitää viedä tuomarille siten?
Muutkin kissat ovat voineet mainiosti. Sirua odottaa pesu heti, kun saisin lopulta aikaiseksi. Sen turkin kuivaamisessa on vain sellainen työ... Elli ja Iida ovat Mistin seurana äitini luona. Kotiin saadaan normaali kokoonpano varmaankin itsenäisyyspäivän tienoilla. Ihana saada sitten Eltsu ja Iidaliina kotiin! Vaikka Ellikin on niin hiljainen kissa yleensä, niin on se kuitenkin niin suuri persoona, että ilman Elliä koti kyllä tuntuu tyhjemmältä. :)
Ensi vuoden näyttelysuunnitelmiakin pitäisi tehdä... Ja muita suunnitelmia. ;) Voisivat nuo kissat vain juosta silloin, kun sitä toivoo!
20.11.2012
20.9.2012
Näyttelykuulumisia ja pennun askellusta
Olimme Tessan (Sydänyön Hellät Tunteet, SBI a) kanssa Tampereella näyttelyissä viime viikonloppuna. Tessa käyttäytyi, kuten olimme olettaneetkin, eli todella reippaasti ja rennosti. Eläinlääkärin tarkastus meni ilman mitään mutinoita ja häkkiinkin Tessa asettui todella hyvin. Neiti rupesi varsin pian jo nukkumaan! Ja ruokakin maistui, joten se siitä näyttelystressistä. ;)
Arvostelussa Tessaa vähän jännitti lauantaina, mutta ei se paljon sen käytöksessä näkynyt. Tuomarin kanssa olimme eri mieltä Tessan takakiiloista, hänen mielestään niiden suhteen tulee ongelmia myöhemmin, minä ja muut kasvattajat olimme eri mieltä. :D Noh, lauantain tuomari oli muutenkin omalaatuinen ja mm. vaihtamassa yhden kissan väriä mahdottomaksi ja selkeästi vääräksi, mutta näitä aina sattuu. ;) Sunnuntain tuomari kehuikin sitten Tessaa kovasti, eivätkä kiilatkaan aiheuttaneet mutinoita, vaan olivat ex. Joten se niistä ongelmista. Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi hyvä fiilis sekä minulle että pennulle, ja sijoituskodin pikkuväki oli innoissaan ruusukkeista.
Hertta-neitonen on kotona kasvanut kovasti. Pikkupossu on päässyt maistelemaan kermaviiliä ja kohta aloitetaan sitten lihaan ja purkkiruokiin tutustuminen. Hertta osaa jo kömpiä pois pentulaatikosta ja taapertaa tai lyllertää pieniä matkoja. Kovin kauas se ei vielä uskalla lähteä, mutta Liian tai meidän aikuisten kantelemana pääsee kyllä näkemään jo "suurta maailmaa". Sukista ja kiiloistakin näkee jo jotain, sillä sininen väri on ruvennut kivasti leviämään, mutta cremestä ei ole vielä aavistustakaan, joten saa nähdä, millaiset valkoiset osat typykkä lopulta saa. Mutta ainakin tällä hetkellä valkoiset osat näyttävät olevan näyttelyitäkin ajatellen riittävän hyvin kohdallaan. Hertta on kyllä kaiken lisäksi sellaisesta yhdistelmästä, että kyllä tämä typykkä pitää joko jättää kotiin tai sijoittaa hyvään kotiin! Anskun ainokainen tyttö, meille kovin rakas. :)
Arvostelussa Tessaa vähän jännitti lauantaina, mutta ei se paljon sen käytöksessä näkynyt. Tuomarin kanssa olimme eri mieltä Tessan takakiiloista, hänen mielestään niiden suhteen tulee ongelmia myöhemmin, minä ja muut kasvattajat olimme eri mieltä. :D Noh, lauantain tuomari oli muutenkin omalaatuinen ja mm. vaihtamassa yhden kissan väriä mahdottomaksi ja selkeästi vääräksi, mutta näitä aina sattuu. ;) Sunnuntain tuomari kehuikin sitten Tessaa kovasti, eivätkä kiilatkaan aiheuttaneet mutinoita, vaan olivat ex. Joten se niistä ongelmista. Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi hyvä fiilis sekä minulle että pennulle, ja sijoituskodin pikkuväki oli innoissaan ruusukkeista.
Hertta-neitonen on kotona kasvanut kovasti. Pikkupossu on päässyt maistelemaan kermaviiliä ja kohta aloitetaan sitten lihaan ja purkkiruokiin tutustuminen. Hertta osaa jo kömpiä pois pentulaatikosta ja taapertaa tai lyllertää pieniä matkoja. Kovin kauas se ei vielä uskalla lähteä, mutta Liian tai meidän aikuisten kantelemana pääsee kyllä näkemään jo "suurta maailmaa". Sukista ja kiiloistakin näkee jo jotain, sillä sininen väri on ruvennut kivasti leviämään, mutta cremestä ei ole vielä aavistustakaan, joten saa nähdä, millaiset valkoiset osat typykkä lopulta saa. Mutta ainakin tällä hetkellä valkoiset osat näyttävät olevan näyttelyitäkin ajatellen riittävän hyvin kohdallaan. Hertta on kyllä kaiken lisäksi sellaisesta yhdistelmästä, että kyllä tämä typykkä pitää joko jättää kotiin tai sijoittaa hyvään kotiin! Anskun ainokainen tyttö, meille kovin rakas. :)
10.9.2012
Hertta on täällä!
Blogin päivitys on jäänyt tyystin unohduksiin kaiken muutoksen keskellä. Kissalamme on siis muuttanut (jälleen), vaikutamme nyt Pohjois-Pohjanmaalla Pyhäjärvellä. Katit sopeutuivat muuttoon hyvin, tuntuvat ainakin tykkäävän, kun on enemmän tilaa tassutella. Omiin työ- ja harrastuskuvioihin sopeutuminen vie aikansa, kun on tottunut olemaan tytön kanssa kotosalla. Mutta jospa nyt tulisi blogiakin taas päiviteltyä ahkerammin!
Sellaista ihanaa on kuitenkin kissalassamme tapahtunut, että Ansku sai pentunsa! Elokuun 24. päivänä aamupäivän aikaan Ansku synnytti kolme pentua. Pelkästään iloinen se tapahtuma ei kuitenkaan ollut, sillä molemmat pojat menetettiin. Molemmat olivat tehneet hätäkakat, joten ilmeisesti istukat olivat irronneet liian aikaisin. Mitään vikaa pennuissa ei näyttänyt olevan. Miksi pojat eivät elävinä maailmaan selvinneet, ei tule selviämään koskaan. Onneksi sentään Anskulle jäi yksi hoivattava, Anskun ihan ensimmäinen ja ainoa tyttö, joka on saanut lempinimekseen Hertta. Hertta on suloinen sinikilppari pallero, joka on koko ajan hienosti lisännyt painoaan, joten maitoa emolla on ainakin riittänyt. Nyt Hertalla on ikää jo 2,5 viikkoa, pikkusilmillä katsellaan hämmästellen maailmaa ja jalatkin jo vähän kantavat, vaikka mikään kiire pois pesästä ei tällä neidillä kyllä vielä ole. Nyt katsellaan rauhassa, miten Hertta kehittyy ja mietitään, jatkaako neiti kenties äitinsä sukua vai ei. Ainakin Hertta näyttää perineen Anskun kauniin pään, joten voitte uskoa, että meikäläinen on kuolaten istunut pentulaatikon vierellä ja miettinyt, että voisihan se kuudes kissa tässä kotonakin mennä. :D
Elli ja Roni ovat nyt sitten olleet Mistille seuraa pitämässä äitini luona ja niitä on kyllä jo kova ikävä! Pitää jossain vaiheessa vaihtaa toiset kissat Mistin seuraksi, jotta Eltsu ja Rontsukin pääsevät kotiin välillä. Ellin ja Ronin kanssa pitäisi kai jossain kohtaa sitä ulkomaan näyttelyreissuakin suunnitella. Jos nyt alkajaisiksi selviytyisi ensi viikonlopun PIROKin näyttelystä, jossa Tessa (Sydänyön Hellät Tunteet, SBI a) tekee debyyttinsä!
Mutta tällaisia kuulumisia meiltä nyt. Hertta-pallukan virallinen nimi on nyt varmistunut, ensin mietin kahden vaihtoehdon välillä: Sydänyön Inte Bara Detta ja Sydänyön Ilimanmuuta, mutta Merja Ahlberg keksi, että Hertan nimessä pitäisi tietysti olla Hjärta, joten hylkäsin molemmat aiemmin miettimäni. Saanen siis esitellä: Sydänyön Innerst i Hjärtat, "Hertta", SBI g. Kuvassa ikää 2 viikkoa.
Sellaista ihanaa on kuitenkin kissalassamme tapahtunut, että Ansku sai pentunsa! Elokuun 24. päivänä aamupäivän aikaan Ansku synnytti kolme pentua. Pelkästään iloinen se tapahtuma ei kuitenkaan ollut, sillä molemmat pojat menetettiin. Molemmat olivat tehneet hätäkakat, joten ilmeisesti istukat olivat irronneet liian aikaisin. Mitään vikaa pennuissa ei näyttänyt olevan. Miksi pojat eivät elävinä maailmaan selvinneet, ei tule selviämään koskaan. Onneksi sentään Anskulle jäi yksi hoivattava, Anskun ihan ensimmäinen ja ainoa tyttö, joka on saanut lempinimekseen Hertta. Hertta on suloinen sinikilppari pallero, joka on koko ajan hienosti lisännyt painoaan, joten maitoa emolla on ainakin riittänyt. Nyt Hertalla on ikää jo 2,5 viikkoa, pikkusilmillä katsellaan hämmästellen maailmaa ja jalatkin jo vähän kantavat, vaikka mikään kiire pois pesästä ei tällä neidillä kyllä vielä ole. Nyt katsellaan rauhassa, miten Hertta kehittyy ja mietitään, jatkaako neiti kenties äitinsä sukua vai ei. Ainakin Hertta näyttää perineen Anskun kauniin pään, joten voitte uskoa, että meikäläinen on kuolaten istunut pentulaatikon vierellä ja miettinyt, että voisihan se kuudes kissa tässä kotonakin mennä. :D
Elli ja Roni ovat nyt sitten olleet Mistille seuraa pitämässä äitini luona ja niitä on kyllä jo kova ikävä! Pitää jossain vaiheessa vaihtaa toiset kissat Mistin seuraksi, jotta Eltsu ja Rontsukin pääsevät kotiin välillä. Ellin ja Ronin kanssa pitäisi kai jossain kohtaa sitä ulkomaan näyttelyreissuakin suunnitella. Jos nyt alkajaisiksi selviytyisi ensi viikonlopun PIROKin näyttelystä, jossa Tessa (Sydänyön Hellät Tunteet, SBI a) tekee debyyttinsä!
Mutta tällaisia kuulumisia meiltä nyt. Hertta-pallukan virallinen nimi on nyt varmistunut, ensin mietin kahden vaihtoehdon välillä: Sydänyön Inte Bara Detta ja Sydänyön Ilimanmuuta, mutta Merja Ahlberg keksi, että Hertan nimessä pitäisi tietysti olla Hjärta, joten hylkäsin molemmat aiemmin miettimäni. Saanen siis esitellä: Sydänyön Innerst i Hjärtat, "Hertta", SBI g. Kuvassa ikää 2 viikkoa.
17.7.2012
”Elämme jännittäviä aikoja…”
Sydänyön H-pennut ovat jo ehtineet 12 viikon ikään! Kohtahan
ne jo muuttavat uusiin koteihinsa. Pennut ovat saaneet jo rokotukset ja mikrosirut, tällä viikolla käydään
ottamassa vielä verinäytteet veriryhmän testaamista varten. Kaikille on jo uusi
koti tiedossa, jossa pienokaisia odotetaan varmasti jo innolla. Pennut ovat
muuttaneet nyt emonsa luota meille, kunnes ne luovutetaan uusiin koteihin.
Ruoka maistuu kaikille paremmin kuin hyvin, Hilla-koira on jo hyväksytty kuten
aikuisetkin kissat, Liia saa halailla ja pussailla pentuja mielin määrin ja ”läpä-läpä”
on vauhdissa riittävän usein. Ovat nämä kyllä melkoisia hurisijoitakin ja
komentaakin osaavat, kun haluavat ruokaa tai rapsutuksia. Kyllä näitä ikävä
tulee, kun muuttavat! Mahtaa koti tuntua hyvin hiljaiselta ja rauhalliselta sen
jälkeen. Ainakin kissojen touhujen osalta.
Ansku-bansku eli GIC
Sydänyön Basecamper, SBI c astutettiin juhannuksena Iirolla, ElfQuest Kiba, SBI e. Tällä hetkellä
vaikuttaa siltä, että astutus olisi onnistunut: nisät ovat turvonneet ja
punertavat. Ihan varmoja emme tässä kohtaa kuitenkaan uskalla vielä olla, joten
katsellaan vielä hitusen eteenpäin. Jos astutus onnistui, syntyvät pennut
elokuun lopulla. Sinikilppareita tyttöjä ja sinisiä poikia odotettavissa siis
mahdollisesti! Nuori herra Iiro hurmasi meidät kyllä täysin luottavaisella ja
sosiaalisella käytöksellään. Herra puski kaikki ihmiset ja kehräys alkoi saman
tien, kun vaan luokse ehti. Jospa Iiron
lempeys vähän tasoittaisi Anskun motkottavaa luonnetta. :D Anskuhan on kyllä
ihan kiltti, mutta mutista se jaksaa. ;)
Jännätä siis saa! Näyttelysuunnitelmiakin pitäisi tehdä
pidemmälle. PIROKiin osallistumme ainakin Tessan (Sydänyön Hellät Tunteet, SBI a) kanssa, mutta minne muualle ja
kenen kanssa, se pitäisi vielä päättää. Ulkomaillehan se on suunnattava, jotta
Elli ja Ronikin pääsevät taas osallistumaan kotimaan näytelmiin. Elli toki voi
ottaa osaa vetskuihin, mutta jotenkin tuolla turkilla ainakaan en usko, että
rouva siellä pärjää.
Hyvin jännää on myös se, että Elli taitaa olla vaihtamassa
turkkia! :D Finally! On sitä vuosi jo odoteltu. Toivon siis todella, että rouva
nyt kasvattaa arvoisensa kastraattiturkin, sillä muutenhan siinä ei olekaan
(köh, köh) mitään vikaa. ;) Kempeleen näyttelyssähän tuomari Alessandro
Ghibaudo tutki Ellin suurennuslasilla ja kysyi sitten minulta ”is there
anything wrong with this cat?”. :D Jos tuomari ei katso virheeksi Ellin
minisukkia edessä, niin en kai minä rupea muuta väittämään. ;) Vastaus oli siis
”no”.
Muuten meidän lauma viettää rentoa kesää. On lomailtu Itä-
ja Länsi-Suomessa, päästy vähän ulkoilemaan ja koettu uusia makuelämyksiä.
Ainakin Elli on nauttinut vähän jäätelöä, Nuppu nuuskutellut keskittyneenä
mansikoita ja Roni pyydystellyt itikoita. Raksumerkin vaihtokin näyttäisi nyt
tällä kertaa onnistuneen, ainakin hyvin on tuo PON näyttänyt uppoavan, jes!
Romaania jatketaan sitten taas, kun on aihetta. Ehkä jopa
vaikkei olisikaan. ;) Nyt aurinkoista loppukesää ja ihania hetkiä karvaisten ja
vähemmän karvaisten ystäviemme seurassa!
25.5.2012
Elli on PREMIOR!
Viime viikonloppuna olimme PIROKin näyttelyssä Tampereella Ellin (PR&GIC Lirukallion Cuumaa tuhkaa, SBI g) ja Ronin (PR Sydänyön En Muute Ollu Mie, SBI b) kanssa. Elli valmistui Premioriksi ja osallistui myös veteraaneihin sijoittumalla kovassa kisassa jaetulle 5. sijalle. Roni sai sertinsä luokassa 8. Elli sulostutti hienostuneen herttaisella käytöksellään, puski tuomareita "kohteliaaseen" tapaansa, kuten toinen tuomareistakin asian ilmaisi. Mukava päivä, jonka kruunasi ystävien birmapennun kategoriavoitto. Onnea siis Johanna Sipola-Mäkinen ja kasvattaja Merja Ahlberg Demian Victorian (SBI f) kategoriavoitosta!
Oonan pennut täyttivät eilen 5 viikkoa! Pennut alkavat olla parhaimmillaan, ja sitä aikaahan jatkuu pitkään ja pitkään, jos minulta kysytään. ;) Nyt ne jo kiipeilevät joka paikassa, nahistelevat keskenään ja leikkivät aikuistenkin kissojen kanssa. Kaikki muut paitsi Tessa syövät jo innolla kiinteää ruokaa, Tessalle riittää mielestään vielä pelkkä mammanmaito. Vessaakin osataan jo käyttää. Pennuista ruskeanaamiot Taavi ja Taika ovat varattuja, Tessastakin on kyselty, mutta Touho ainakin etsii vielä omaa rakastavaa kotiaan. Touho on sininaamio siitos- ja lemmikkitasoinen kaveri, mutta jos näyttelyitä kiinnostaisi kokeilla, voinee Touhon kanssa niihin osallistua ainakin kastraattiluokkiin. Valkoista on hiukan vähänlaisesti, mutta kaikki sukat ainakin löytyvät ja ilmeisesti kiilatkin. Kiinnostuneet ottakoot yhteyttä allekirjoittaneeseen! ;) Luonne on ainakin hurmaava tällä pienellä miehellä.
Sydänyön Höpöhöpö, "Touho", SBI a
Oonan pennut täyttivät eilen 5 viikkoa! Pennut alkavat olla parhaimmillaan, ja sitä aikaahan jatkuu pitkään ja pitkään, jos minulta kysytään. ;) Nyt ne jo kiipeilevät joka paikassa, nahistelevat keskenään ja leikkivät aikuistenkin kissojen kanssa. Kaikki muut paitsi Tessa syövät jo innolla kiinteää ruokaa, Tessalle riittää mielestään vielä pelkkä mammanmaito. Vessaakin osataan jo käyttää. Pennuista ruskeanaamiot Taavi ja Taika ovat varattuja, Tessastakin on kyselty, mutta Touho ainakin etsii vielä omaa rakastavaa kotiaan. Touho on sininaamio siitos- ja lemmikkitasoinen kaveri, mutta jos näyttelyitä kiinnostaisi kokeilla, voinee Touhon kanssa niihin osallistua ainakin kastraattiluokkiin. Valkoista on hiukan vähänlaisesti, mutta kaikki sukat ainakin löytyvät ja ilmeisesti kiilatkin. Kiinnostuneet ottakoot yhteyttä allekirjoittaneeseen! ;) Luonne on ainakin hurmaava tällä pienellä miehellä.
Sydänyön Höpöhöpö, "Touho", SBI a
13.5.2012
H-pennut 3 viikkoa!
Oonan ja Räpän lapsukaiset ovat ehtineet jo 3 viikon ikään (tätä kirjoittaessa ovat jo itse asiassa 3,5-viikkoisia). Pentueessa on yksi sininaamio poika, yksi ruskeanaamio poika, yksi ruskeanaamio tyttö ja yksi sininaamio tyttö. :) Jokainen on siis helposti eroteltavissa värin ja sukupuolen perusteella, jos ei muuten. ;) Lapsukaisten viralliset nimet ovat pojat Sydänyön Höpöhöpö ja Sydänyön Huomenna Lissää ja tytöt Sydänyön Hellurei ja Sydänyön Hellät Tunteet. Lempinimet Touho, Taavi, Taika ja Tessa. Luonne-erotkin alkavat pikkuhiljaa erottua, Touho on kovaääninen ja Taavi porukan älykkö, ainakin nyt vielä. :D
Sydänyön Hellät Tunteet, SBI a, "Tessa"
Tytöistä Taika (ruskea) on nyt alustavasti varattu. Tessa mahdollisesti sijoitetaan ja tästäkin typykästä on jo kiinnostuneita, mutta pojat ovat ainakin vielä vapaasti varattavissa rakastaviin koteihin. :) Sukkien ja kiilojen rajatkin erottuvat jo vähän, parin viikon sisään tasot varmistunevat, näissä väreissä kun nuo värit kehittyvät kuitenkin aika nopeasti. Eikä näissä linjoissakaan värit yleensä kovin kauaa anna odotuttaa itseään. Taavilla (ruskea) näyttäisi toisen etutassun sukka jäävän vähän vajaaksi toisesta reunasta, varpaan kärjestä löytyy kyllä valkoista, joten sitä ei ainakaan ihan näyttelytasoisena myydä, vaikka voisihan senkin kanssa näyttelyitä ehkä kokeilla, ruskeissa vaan toki kilpailua tulee varmasti riittämään. Mutta aika näyttää, mitä näistä lapsukaisista kasvaa. Ainakin ruoka maistuu ja painot nousevat! Ja se on tässä kohtaa pääasia. ;)
Pipari (Sydänyön Gut Gelungene, SBI a) kävi tekemässä debyyttinsä näyttelyiden saralla Vaasassa 6.5.2012. Pipari sai tulokseksi EX 1 ja käväisi TP-valinnoissakin. Parasta päivässä oli pienen neidin reipas, joskin vähän turhankin utelias, käytös, joten näyttelyura saanee vielä jatkoa. :) Seuraavaksi suuntaamme näyttelyihin Ellin (GIC Lirukallion Cuumaa tuhkaa, SBI g) ja Ronin (PR Sydänyön En Muute Ollu Mie, SBI b) kanssa Tampereelle 19.5.2012. Sen jälkeen Ellin kanssa Hankasalmelle koko viikonlopuksi ja harkinnan alla, lähdetäänkö Piparin kanssa Poriin sunnuntaiksi kasaamaan Manu-isukille siitosluokkaa. Toivottavasti nähdään näyttelyissä!
Sydänyön Hellät Tunteet, SBI a, "Tessa"
Tytöistä Taika (ruskea) on nyt alustavasti varattu. Tessa mahdollisesti sijoitetaan ja tästäkin typykästä on jo kiinnostuneita, mutta pojat ovat ainakin vielä vapaasti varattavissa rakastaviin koteihin. :) Sukkien ja kiilojen rajatkin erottuvat jo vähän, parin viikon sisään tasot varmistunevat, näissä väreissä kun nuo värit kehittyvät kuitenkin aika nopeasti. Eikä näissä linjoissakaan värit yleensä kovin kauaa anna odotuttaa itseään. Taavilla (ruskea) näyttäisi toisen etutassun sukka jäävän vähän vajaaksi toisesta reunasta, varpaan kärjestä löytyy kyllä valkoista, joten sitä ei ainakaan ihan näyttelytasoisena myydä, vaikka voisihan senkin kanssa näyttelyitä ehkä kokeilla, ruskeissa vaan toki kilpailua tulee varmasti riittämään. Mutta aika näyttää, mitä näistä lapsukaisista kasvaa. Ainakin ruoka maistuu ja painot nousevat! Ja se on tässä kohtaa pääasia. ;)
Pipari (Sydänyön Gut Gelungene, SBI a) kävi tekemässä debyyttinsä näyttelyiden saralla Vaasassa 6.5.2012. Pipari sai tulokseksi EX 1 ja käväisi TP-valinnoissakin. Parasta päivässä oli pienen neidin reipas, joskin vähän turhankin utelias, käytös, joten näyttelyura saanee vielä jatkoa. :) Seuraavaksi suuntaamme näyttelyihin Ellin (GIC Lirukallion Cuumaa tuhkaa, SBI g) ja Ronin (PR Sydänyön En Muute Ollu Mie, SBI b) kanssa Tampereelle 19.5.2012. Sen jälkeen Ellin kanssa Hankasalmelle koko viikonlopuksi ja harkinnan alla, lähdetäänkö Piparin kanssa Poriin sunnuntaiksi kasaamaan Manu-isukille siitosluokkaa. Toivottavasti nähdään näyttelyissä!
19.4.2012
Sydänyön H-pentue on syntynyt!
Oona (CH Sydänyön Demonized, SBI b 21) synnytti viime yönä noin kello yhden ja neljän välillä neljä ihanaa pientä birmapentua! Odotusaika oli sujunut kohtalaisesti, Oona oli kasvattanut painonsa komeaan 5 kilon lukemaan ja ruoka oli siis maistunut mammalle mainiosti, vaikkakin aamupahoinvointia oli vähän ilmennyt ja yksi vatsatautikin jouduttiin taltuttamaan antibiooteilla. Muuten Oona kuitenkin voi hyvin eikä vielä eilisiltanakaan näyttänyt kummoisempia merkkejä synnyttämisestä. Sijoituskodin Marjo oli herännyt suunnilleen siihen, että ensimmäinen pentu syntyy. :D Näinkin voi joskus käydä. ;) Onneksi pääsin itsekin nopeasti paikalle ja muiden pentujen syntymän ehdin nähdä.
Oona oli saanut helposti puserrettua ulos ensimmäisen komeat 124 grammaa painavan pennun, joka on ihan takuuvarmasti uros. Loput kolme pentue syntyivät kaikki noin tunnin välein. Pienin, viimeisenä syntynyt napero painoi 90 grammaa, muut kaksi olivat yli 100 grammaa kumpikin. Pentujen takapuolia väsynein silmin tihrustettuamme olemme melko varmoja siitä, että pentueessa on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Ei hullummin. ;) Asia varmistunee lähipäivinä, kun katsotaan vähän virkeämmin silmin pienoisia pyllyjä.
Oonan synnytys sujui kyllä helposti, vaikkakin kätilöt saivat hoitaa pennut lähes kokonaan aina sikiöpussin poistamisesta napanuoran katkaisuun asti. Oona keskittyi pentujen ulos saamiseen ja oli selkeästi sitä mieltä, että meidän tehtävämme on hoitaa pennut. :D Mikäpäs siinä, pentua ei vaan saanut pois emon pyllypäästä ennen kuin seuraava oli syntymässä, sillä istukka tuli aina vasta juuri ennen seuraavan pennun syntymää. Pentuset olivat kyllä kaikki tomerina tonkimassa ympäriinsä ja saihan ne aika hyvin kuivattua siinä emon vieressäkin.
Kun sitten viimeinenkin pentu istukkoineen oli saatu onnellisesti maailmaan, Oona asettautui mukavaan asentoon ja sulki silmänsä ihan sen näköisenä, että nyt hän lopultakin saa jatkaa kaivattuja yöuniaan. Asettelimme pennut emon lämpöistä ja pehmoista mahaa vasten, ja Oona aloitti tyytyväisen kehräämisen ja ilman leipomisen. Ensimmäinen löysi varsin pian tiensä maitobaariin asti ja aamulla sinne olivat kuulemma löytäneet jo kaikki. Nyt seurataan pienten kasvua ja kehitystä ja päivitellään pennuista kuvia ja kuulumisia aina, kun ehditään. :)
Niin, ja se pentujen komea isähän on CH Fotocatin Risto Räppääjä, tutummin Räpä. Ruskeanaamio herrasmies, jolla on kaunis ilme ja lempeä luonne. Innolla odotamme, mitä näistä pennuista vielä kehittyykään.
Oona oli saanut helposti puserrettua ulos ensimmäisen komeat 124 grammaa painavan pennun, joka on ihan takuuvarmasti uros. Loput kolme pentue syntyivät kaikki noin tunnin välein. Pienin, viimeisenä syntynyt napero painoi 90 grammaa, muut kaksi olivat yli 100 grammaa kumpikin. Pentujen takapuolia väsynein silmin tihrustettuamme olemme melko varmoja siitä, että pentueessa on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Ei hullummin. ;) Asia varmistunee lähipäivinä, kun katsotaan vähän virkeämmin silmin pienoisia pyllyjä.
Oonan synnytys sujui kyllä helposti, vaikkakin kätilöt saivat hoitaa pennut lähes kokonaan aina sikiöpussin poistamisesta napanuoran katkaisuun asti. Oona keskittyi pentujen ulos saamiseen ja oli selkeästi sitä mieltä, että meidän tehtävämme on hoitaa pennut. :D Mikäpäs siinä, pentua ei vaan saanut pois emon pyllypäästä ennen kuin seuraava oli syntymässä, sillä istukka tuli aina vasta juuri ennen seuraavan pennun syntymää. Pentuset olivat kyllä kaikki tomerina tonkimassa ympäriinsä ja saihan ne aika hyvin kuivattua siinä emon vieressäkin.
Kun sitten viimeinenkin pentu istukkoineen oli saatu onnellisesti maailmaan, Oona asettautui mukavaan asentoon ja sulki silmänsä ihan sen näköisenä, että nyt hän lopultakin saa jatkaa kaivattuja yöuniaan. Asettelimme pennut emon lämpöistä ja pehmoista mahaa vasten, ja Oona aloitti tyytyväisen kehräämisen ja ilman leipomisen. Ensimmäinen löysi varsin pian tiensä maitobaariin asti ja aamulla sinne olivat kuulemma löytäneet jo kaikki. Nyt seurataan pienten kasvua ja kehitystä ja päivitellään pennuista kuvia ja kuulumisia aina, kun ehditään. :)
Niin, ja se pentujen komea isähän on CH Fotocatin Risto Räppääjä, tutummin Räpä. Ruskeanaamio herrasmies, jolla on kaunis ilme ja lempeä luonne. Innolla odotamme, mitä näistä pennuista vielä kehittyykään.
14.2.2012
Jänniä uutisia.
Pipari-neitokainen on nyt ehtinyt jo 10 viikon ikään. Kohta neiti saa jo ensimmäisen rokotteensa. Niin se aika vaan menee. Pipari on kasvanut hienosti ja on oikein reipas ja touhukas pikkukaveri, kuten kissanpennut yleensäkin. Pipari rakastaa leikkimistä eritoten Iidan ja Ronin kanssa, toki äidinkin kanssa vedetään välillä rallia. Liia-tyttösemme kanssa Pipari myös leikkii samoilla leluilla toisinaan, onneksi molemmat "pennut" osaavat olla aika nätisti toistensa seurassa.
Ellin ensimmäinen näyttely kastraattiluokissa lähestyy! Viikonloppuna on KES-KISin Jyväskylän näyttely Killerillä, pitäisi ruveta siis tässä Ellin pesuakin suunnittelemaan. Edellisestä näyttelystä on sen verran aikaa, että katsotaan vaan, niin meikäläinen onnistuu vielä unohtamaan koko näyttelyt. :D Mutta kyllä se Elli sinne paikalle tulee, pitää laittaa itselleen vaikka jokin muistutus kännykkään. ;)
Ja sitten se paras uutinen: Oona (CH Sydänyön Demonized, SBI b 21) on parhaillaan astutusreissulla Räpän eli CH Fotocatin Risto Räppääjän luona! On tätä odoteltukin. Nuori pari on todistetusti ainakin touhunnut oikeaan malliin, joten yritystä ainakin on ollut. :D Jos kaikki menee hyvin, niin tulosta syntyisi huhtikuun loppupuolella. Pidetään nyt peukut pystyssä, jotta näistä Oonan pentusista tulisi vihdoin totta!
Ellin ensimmäinen näyttely kastraattiluokissa lähestyy! Viikonloppuna on KES-KISin Jyväskylän näyttely Killerillä, pitäisi ruveta siis tässä Ellin pesuakin suunnittelemaan. Edellisestä näyttelystä on sen verran aikaa, että katsotaan vaan, niin meikäläinen onnistuu vielä unohtamaan koko näyttelyt. :D Mutta kyllä se Elli sinne paikalle tulee, pitää laittaa itselleen vaikka jokin muistutus kännykkään. ;)
Ja sitten se paras uutinen: Oona (CH Sydänyön Demonized, SBI b 21) on parhaillaan astutusreissulla Räpän eli CH Fotocatin Risto Räppääjän luona! On tätä odoteltukin. Nuori pari on todistetusti ainakin touhunnut oikeaan malliin, joten yritystä ainakin on ollut. :D Jos kaikki menee hyvin, niin tulosta syntyisi huhtikuun loppupuolella. Pidetään nyt peukut pystyssä, jotta näistä Oonan pentusista tulisi vihdoin totta!
27.1.2012
Kasvua ja uusia suunnitelmia
Aika kuluu niin kauhean nopeasti! Pipari-pikkuinen täyttää huomenna jo 7 viikkoa! Kuvia on päivitelty kotisivuille ja huomenna tarvitsee varmaan päivittää uudelleen. :) Pipari menee nyt sitten sijoitukseen. Sille löytyi hyvä koti Jyväskylästä toisen birman kaverina, joten ainakin on pienokainen sitten mukavasti lähellä. Piparilla vauhtia piisaa jo kovasti ja ruokaa uppoaa turboneitiin kyllä hyvin. Mikään läskipossupentu Pipari ei kyllä, kun touhottaa niin kovasti, mutta ihan hyvässä painossa kumminkin. :D Valkoiset osat ovat ihan standardin mitoissa ja muutenkin sievä pentu on kyseessä, joten näyttelyitäkin ainakin kokeillaan. Katsellaan nyt, miten sitten käy, onko neidistä näyttelykaveriksi tulevaisuudessa.
Kuukausien odottelun jälkeen Oonakin näyttäisi nyt aloittavan juoksut taas! Tällä viikolla puhelimen välityksellä kuulin toisen laulantaa, joten ensi viikolla otetaan nyt lopultakin Oonasta FeLV- ja FIV-testit ja sitten seuraavasta kiimasta päästään ehkä neitokainen jo astuttamaan. On niitä pentuja odotettukin! Isukkina tulee olemaan suunnitelmien mukaan Fotocatin Risto Räppääjä, SBI n, joten pennut ovat sitten todennäköisimmin ruskea- tai ruskeatabbynaamioita. Eipä meillä kyllä ole tähän mennessä syntynytkään vielä kuin yksi ruskeanaamio eikä yhtään ruskeatabbyä! Jännää! :) Anskullekin on vaaveja suunnitteilla, sulho on katsastettu ja voipi olla, että Anskukin pääsee treffeille vielä kevään mittaan, mutta katsellaan. Iidankin pentuetta on suunniteltu, joten suunnitelmia kyllä on tehty, nyt vaan odotellaan, miten ne toteutuvat. Pitäkäähän peukut pystyssä!
Kuukausien odottelun jälkeen Oonakin näyttäisi nyt aloittavan juoksut taas! Tällä viikolla puhelimen välityksellä kuulin toisen laulantaa, joten ensi viikolla otetaan nyt lopultakin Oonasta FeLV- ja FIV-testit ja sitten seuraavasta kiimasta päästään ehkä neitokainen jo astuttamaan. On niitä pentuja odotettukin! Isukkina tulee olemaan suunnitelmien mukaan Fotocatin Risto Räppääjä, SBI n, joten pennut ovat sitten todennäköisimmin ruskea- tai ruskeatabbynaamioita. Eipä meillä kyllä ole tähän mennessä syntynytkään vielä kuin yksi ruskeanaamio eikä yhtään ruskeatabbyä! Jännää! :) Anskullekin on vaaveja suunnitteilla, sulho on katsastettu ja voipi olla, että Anskukin pääsee treffeille vielä kevään mittaan, mutta katsellaan. Iidankin pentuetta on suunniteltu, joten suunnitelmia kyllä on tehty, nyt vaan odotellaan, miten ne toteutuvat. Pitäkäähän peukut pystyssä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)