Sydänyön kissalan birmojen ja Kommando-kissan kuulumisia. "Birmayskääkin" joskus kuullaan. Jos termi ei ole ennestään tuttu, ehkä senkin merkitys vielä selviää.
26.12.2010
Lisää surua ja pientä valonpilkahdusta.
Mistin kilpparityttö Faelnirv menehtyi suruksemme 10 päivän ikäisenä. Surumme oli suuri ja tunne aika avuton, kun asialle emme mitään voineet. Pelkäsimme viimeisenkin pennun puolesta, mutta se oli koko ajan hyvävointinen ja kasvoi hyvin. Oloa helpotti vähän, kun saimme lopultakin tietoa kuolinsyystä. Kyseessä ei ollut mikään periytyvä vika tai sairaus, vaan ikävä pöpö, joka vei Mistin pienokaisista kolme. Haimme Lennille (Sydänyön Finiarel) kaiken varalta antibioottikuurin ja tulipahan eläinlääkäri samalla tutkineeksi pojan, joka saikin ihan terveen paperit. Ja Misti samaten. Lenni täytti juuri tänään 4 viikkoa ja on voinut koko ajan mainiosti. Antibioottikuurikin on ohi. Näyttää siis siltä, että saamme tämän suloisen sinisen pojan pitää luonamme. :)
Lenni on sisarusten puuttuessa ollut todella paljon ihmisten kanssa ja sen kyllä huomaa. Lenni viihtyy todella hyvin sylissä ja tulee mielellään nukkumaan syliin tai viereen. Kiinteää ruokaa on jo vähän maisteltu, mutta maitobaarissa poju viihtyy ainokaisena kyllä mieluiten, kun sieltä kerran hyvin saakin massuntäytettä. Lennillä näkyy jo sukkien rajat ja kiilojenkin joten kuten. Poika vaikuttaa varsin hyvätasoiselta, mutta katsellaan, miten pieni murunen kehittyy. Misti on ollut yhtä ihana äiti kuin Nuppukin ja Lenni saa edelleen hoivaa sekä mammalta että mummilta. Myös muut kissamme ovat suhtautuneet Lenniin hienosti. On sitä käynyt niin Elli kuin Sirukin pussaamassa. Alla kuvia Lennistä 4-viikkoisena.
Olen pohjois-karjalainen kahden lapsen äiti, jonka sydämen birmat veivät kovalla rytinällä, kun ensimmäinen birmani sain 2005. Kasvatus on harrastus, joka nyt on vähän jäänyt muun elämän jalkoihin, mutta aika aikaansa kutakin. Hitaasti mutta varmasti eteenpäin, kuten tässä blogissakin. ;) Päivityksiä tulee harvakseltaan, mutta harvakseltaan mitään kissalassa tapahtuukaan. Kasvatus jatkuu kuitenkin, motivaatiota riittää, kunhan vielä olosuhteet antaisivat myöten. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti