Pentusuunnitelmia!

Edelliset pentusuunnitelmamme kariutuivat, kun Elli imeytti pentunsa. Rouvan vietellessä ansaittuja kastraatin päiviä olemme suunnitelleet pentusia Nupulle ja Oonalle. Nuppu-rouva käväisikin testeissä (FeLV ja FIV) jo kesällä, Oona päässee testattaviksi nyt syksyllä. Kummallekin leidille on sulho löytynyt, toivottavasti nämä suunnitelmat myös toteutuvat. Nuppu ja Oona on tarkoitus astuttaa, kunhan vaan tytöt kiimaan tulevat. Saa nähdä, kumpi ehtii ensin. :)

Suunnitteilla siis sininaamiopentuja yhdistelmästä GIC Sydänyön Arvokkain Aarre, SBI a, "Nuppu" ja IC Blue Heaven Sunny Queen*ES, SBI a, "Manu". Toinen suunniteltu yhdistelmä on CH Sydänyön Demonized, SBI b 21, "Oona" x CH Fotocatin Risto Räppääjä, SBI n, "Räpä". Oonan ja Räpän pennut olisivat todennäköisesti ruskea- tai ruskeatabbynaamioita. Toivottavasti ainakin toinen näistä pentueista toteutuisi jo tämän vuoden puolella!

Kollimme CH Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21, "Ossi" tuli toistamiseen isäksi kesä-heinäkuun vaihteessa. Ruskeanaamio Iines-Hovi Aino synnytti neljä poikapentua, joista kolme ruskeanaamioita ja yksi ruskeatabbynaamio. Lapsukaiset lähestyvät jo kahden kuukauden ikää ja ovat suloisia kuin mitkä! Muistuttavat aika paljon Ossia pentuna, joten jos isäänsä tulevat, niin niistä kasvaa kyllä todella komeita kissoja!

Pidetään peukkuja suunnitelmillemme! Toivottavasti tuloksena olisi ainakin yksi "Nuppu II", jolle mahdollisesti kaivattaisiin sijoituskotia... ;)

Tittelitäydennystä.

Olimme viikko sitten ISROKin näyttelyssä Siilinjärvellä Sepon (CH Sydänyön En Mie Vuan Tiiä, SBI b) ja Oonan (CH Sydänyön Demonized, SBI b 21) kanssa.Neitokaisemme Liia oli myös matkassa mukana ja lauantaipäivä meni varsin mukavasti näyttelyissä. Seppo sai toisen sertinsä avoimesta luokasta, vaikka vähän mutisikin (liekö tullut äitiinsä) ja Oona sai ensimmäisen sertin luokassa 7. Oona ihastutti kyllä aivan ihanalla käytöksellään, se oli tuomarinpöydällä kuin veljensä Ossi puskien niin minua kuin tuomariakin. Käväisi se tuomarin sylissäkin pariin otteeseen. Ja Oonalla oli siis vuoden näyttelytauko, joten sen käytös oli kyllä todellakin erinomaista. :D

Sunnuntaina emme itse voineet ollakaan paikalla, kun äidilleni iski migreeni, mutta onneksi apua oli saatavilla ja kissat pystyivät jäämään näyttelyihin. Kumpikin sai sunnuntainakin sertinsä ja käyttäytyivät kuten edellisenäkin päivänä. Nyt meillä on siis uusi tittelikissa: CH Sydänyön En Mie Vuan Tiiä, SBI b, Seppo. :)

Ellihän viettelee nyt kastraatin ansaittuja päiviä, kun se oli imeyttänyt pentunsa, joten seuraavat pennut ovat suunnitteilla Nupulle tai Oonalle. Katsotaan nyt, kumpi ehtii ensin. ;)

Näyttelykuulumisia.

Olimme eilen Ossin (CH Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21) ja Sepon (Sydänyön En Mie Vuan Tiiä, SBI b) kanssa PIROKin näyttelyssä Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Pojilla oli pitkä tauko näyttelyistä, viimeksi olleet näytelmissä mukana viime kesänä Siilinjärvellä, eli taukoa sellaiset 11 kuukautta. :D Ossi osallistui nyt ensimmäistä kertaa luokkaan 7 ja sai Albert Kurkowskilta sertinsä ja ihan kivat arvostelut. Tuomari arvosti Ossissa niitä pojan hyviä puolia ja mainitsi kyllä kaikki ne huonommatkin, eli oli ihan samaa mieltä kuin miekin. ;) Tykkäsi Ossista kuitenkin ja TP-valinnassa oltiin mukana, tosin hävittiin siperialaiselle, mutta sehän ei meitä haitannut. Itse olin erityisen tyytyväinen Ossin hienoon käytökseen. Pitkä näyttelytauko takana ja herra asustelee ainoana kissana ja lemmikkinä lapsiperheessä ja on tosiaan leikkaamaton uros kaiken lisäksi, niin hän vain puski tyytyväisenä tuomarinpöydällä sekä minua että tuomaria! Ja köllähteli milloin mihinkin kohtaan pöytää rapsuteltavaksi. :) Aivan mielettömän hienoa ja rentoa käytöstä herralta, kun ajattelee, että meikäläinenkin on herralle käytännössä vieras, kun niin harvoin nähdään. Eli jos joku etsii birmanaaraalleen kollia, jolla on supermaski ja mieletön luonne, niin tässä se on! :D Ja turkin laatukin on varsin hieno, äidiltään perittyä. ;)

Seppokin sai sertinsä Marjatta Koskenkankaalta, vaikka herra vähän rutisikin arvostelussa. Seppo on nyt kovasti venähtänyt pituutta ja kun karvatkin ovat näin kesän lähestyessä vähentyneet entisestään, niin herra näyttää täsmälleen siltä, mikä onkin: teinihujopilta. :D Mutta iso kolli siitä isänsä tavoin kasvaa, joten kestää aikansa, ennen kuin Seppo saa kroppaansa pituutta vastaavan leveyden kasvatettua. Mutta pointit ovat kehittyneet hienosti, suklaa maski on kasvoissa ja jaloissa oikein hyvä, vielä kun häntäkin ehtii mukaan. Ja turkin laatu on hyvä, varsin silkkinen, alusvilla siitä vaan nyt sattuu puuttumaan, muttei liene ainoa birma. ;)

Oli ihana nähdä kissaystäviä pitkästä aikaa, enemmänkin olisi voinut seurustella, mutta nähtävästi pikkuvauvan äidin jaksaminen ei ole ihan entistä luokkaa. Se on kuitenkin sanottava, että Liia-neiti (melkein 2 kk) jaksoi hienosti näyttelyissä ja nukkui suurimman osan ajasta, joten helpolla päästiin. Onnea kaikille pärjänneille ja kaverit, toivottavasti nähdään pian taas näyttelyissä!

Pentuja odotettavissa!

Kyllä vain! Ellin (GIC FIN*Lirukallion Cuumaa tuhkaa, SBI g) astutusreissusta tulee tänään kuluneeksi tasan kolme viikkoa ja rouvan nisät punertavat suloisesti. :) Myös Ellin ruokahalu on lisääntynyt, painoa on tullut lisää vajaa 200 grammaa. Hellyyttäkin kaivataan entistä enemmän, nukkumistahan Elli on aina harrastanut varsin paljon, joten siinä ei eroa havaittavissa. ;) Vielä ei emäntä ehkä aivan uskalla hihkua, mutta hyvältä kyllä näyttää! Näillä nähtävin meille siis syntyisi birmapentuja kesäkuun puolenvälin tienoilla.

Iloista vappua siis kaikille! :)

Jännääminen alkaa...

Toisin sanoen Elli on nyt käynyt astutusreissulla, kotiutui sieltä juuri eilen, joten nyt sitten odotellaan ja seurataan, josko rouvan kolmas pentue olisi tuloillaan. :) Elli lähti perjantaina treffaamaan komeaa ja hyväluonteista ruotsalaisherraa ja hyvin pariskunnalla ainakin sujui, kovasti olivat touhunneet ja tulleet hyvin juttuun. Muutenkin Elli oli tuttuun tapaansa ottanut reissun varsin rennosti ja ollut oma suloinen itsensä. Jos astutus nyt onnistui, niin odotettavissa olisi kesäkuussa birmapienokaisia yhdistelmästä GIC FIN*Lirukallion Cuumaa tuhkaa, SBI g x CH S*PreciousBlue's Leonardo DiCaprio, SBI d 21. Siinä onkin sitten värienkin suhteen jännättävää, kun kaikki birmavärit ovat mahdollisia, niin kuviolliset kuin kuviottomatkin. :D Kun vain syntyisi naaraita, tytöt kun ovat sitten joko jonkin sortin kilppareita tai punaisia! Tämä on sellainen "win-win-situation". ;) Nyt siis vain yritetään kärsivällisesti odotella... Onneksi on kaikenlaista "pientä" puuhaa edessä, kuten ristiäisten järjestelemistä. :D

Seposta isukki!

Kauhistus, kun tuppaa monet tärkeät asiat unohtumaan tässä vauva-arjen keskellä! Meillä on kuitenkin ilo ilmoittaa, että Seppo (FIN*Sydänyön En Mie Vuan Tiiä, SBI b) on nyt isukki! Itse asiassa Seposta tuli isä jo tuossa kaksi viikkoa sitten, kun ruskeanaamio neitokainen FIN*Tassuliinin Candy synnytti yhden ihanan pennun. Pentu on kuvien perusteella todella sievä, niin ihana kauniskasvoinen nuppunen. Mielenkiinnolla seuraamme pennun kasvua. :)

Nyyttiin tutustumista.

Kissalassamme on tapahtunut järisyttävä muutos. Ainakin kissojen mielestä. Perheemme sai nimittäin lisäystä 17.3. suloisella tyttövauvalla, ihan ihmislapsella siis tällä kertaa. :) Pääsimme neitokaisen kanssa kotiin 20.3. eli pari viikkoa tässä nyt on ehditty olla kotosalla tutustumassa toisiimme. Kissat ovat alusta asti suhtautuneet vauvaan varsin kivasti. Ensi alkuun vauva ehkä vähän pelotti. Kyllähän sitä käytiin ensimmäiseksi nuuhkaisemassa, mutta sen jälkeen kaikki muut kissat paitsi Iida pitivät kyllä vauvaan tietyn välimatkan, mutta eivät kyllä kertaakaan murisseet tai sähisseetkään. Nyt tullaan kuitenkin jo lähes entiseen malliin hakemaan silityksiä meiltä, vaikka vauva olisikin lähellä. Siru ja Nuppu ovat olleet kaikista varautuneimmat, Roni on jo pidempään nukkunut sängyssä entiseen tapaansa ja Ellikin tulee jo käymään vieressä, vaikka vauvakin siinä olisi. Vauvan itkukaan ei ole kissoja pelottanut. Tänään Elli ja Nuppu kävivät jo vähän huolissaan katsomassa vauvaa, kun se vähän itki. Eli hyvin ovat kissat tottuneet vauvaan ja elämä jatkuu varsin entiseen malliin ainakin kissojen silmissä.

Pakko on vielä kehua meidän Hillaa, tuota meidän koiraa siis. Hilla on luonteeltaan vähän ujo ja varautunut, mutta vauvaan se on kyllä suhtautunut paljon paremmin kuin odotimmekaan. Olimme varautuneet siihen, että Hilla pelkäisi alkuun vauvaa ja saattaisi muristakin sille, mutta että tottuisi kuitenkin. Mutta Hillapa osoitti olevansa paljon fiksumpi kuin uskoimmekaan. Murinan murinaa ei ole kuulunut ja Hilla oli heti innokkaana vauvaa vastaanottamassa. Hilla on osoittanut vauvaa kohtaan pelkästään positiivista mielenkiintoa, eikä enää paljon välitä, vaikka vauva välillä itkee. Se on muutenkin ollut vain huolissaan vauvasta, jos se on kitissyt, eikä ole hermostunut vauvan ääntelyistä ollenkaan. Hilla tahtoo pitää vauvasta huolta. :) Turhaan en siis Hillaan luottanut, niin hienosti se on nyt vauvan kanssa ollut.

Kissaharrastusta jatkamme kuitenkin jokseenkin entiseen malliin. Pentusuunnitelmat ovat yhä voimassa ja kissanäyttelyissäkin pyrimme käymään, mutta toki menemisiään joutuu nyt suunnittelemaan vähän eri tavalla kuin aiemmin. Tauolle kasvatustakaan ei kuitenkaan laiteta, toivottavasti Elli odottaisi jo pian pienokaisia. :)