Kissalassamme on tapahtunut järisyttävä muutos. Ainakin kissojen mielestä. Perheemme sai nimittäin lisäystä 17.3. suloisella tyttövauvalla, ihan ihmislapsella siis tällä kertaa. :) Pääsimme neitokaisen kanssa kotiin 20.3. eli pari viikkoa tässä nyt on ehditty olla kotosalla tutustumassa toisiimme. Kissat ovat alusta asti suhtautuneet vauvaan varsin kivasti. Ensi alkuun vauva ehkä vähän pelotti. Kyllähän sitä käytiin ensimmäiseksi nuuhkaisemassa, mutta sen jälkeen kaikki muut kissat paitsi Iida pitivät kyllä vauvaan tietyn välimatkan, mutta eivät kyllä kertaakaan murisseet tai sähisseetkään. Nyt tullaan kuitenkin jo lähes entiseen malliin hakemaan silityksiä meiltä, vaikka vauva olisikin lähellä. Siru ja Nuppu ovat olleet kaikista varautuneimmat, Roni on jo pidempään nukkunut sängyssä entiseen tapaansa ja Ellikin tulee jo käymään vieressä, vaikka vauvakin siinä olisi. Vauvan itkukaan ei ole kissoja pelottanut. Tänään Elli ja Nuppu kävivät jo vähän huolissaan katsomassa vauvaa, kun se vähän itki. Eli hyvin ovat kissat tottuneet vauvaan ja elämä jatkuu varsin entiseen malliin ainakin kissojen silmissä.
Pakko on vielä kehua meidän Hillaa, tuota meidän koiraa siis. Hilla on luonteeltaan vähän ujo ja varautunut, mutta vauvaan se on kyllä suhtautunut paljon paremmin kuin odotimmekaan. Olimme varautuneet siihen, että Hilla pelkäisi alkuun vauvaa ja saattaisi muristakin sille, mutta että tottuisi kuitenkin. Mutta Hillapa osoitti olevansa paljon fiksumpi kuin uskoimmekaan. Murinan murinaa ei ole kuulunut ja Hilla oli heti innokkaana vauvaa vastaanottamassa. Hilla on osoittanut vauvaa kohtaan pelkästään positiivista mielenkiintoa, eikä enää paljon välitä, vaikka vauva välillä itkee. Se on muutenkin ollut vain huolissaan vauvasta, jos se on kitissyt, eikä ole hermostunut vauvan ääntelyistä ollenkaan. Hilla tahtoo pitää vauvasta huolta. :) Turhaan en siis Hillaan luottanut, niin hienosti se on nyt vauvan kanssa ollut.
Kissaharrastusta jatkamme kuitenkin jokseenkin entiseen malliin. Pentusuunnitelmat ovat yhä voimassa ja kissanäyttelyissäkin pyrimme käymään, mutta toki menemisiään joutuu nyt suunnittelemaan vähän eri tavalla kuin aiemmin. Tauolle kasvatustakaan ei kuitenkaan laiteta, toivottavasti Elli odottaisi jo pian pienokaisia. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti