Tilannekatsaus.

Hei kaikki birmojen ystävät! Elämä on. Muutoksia ja myllerrystä, ainakin meillä parhaillaan. Olemme tyttöjeni kanssa muuttaneet nyt Hankoon työni takia, joten ymmärrätte varmaan, että kasvatuksen konseptit ovat nyt vähän sekaisin. Mistille on tehty tarvittavat siitostestit, sydänkin on ultrattu terveeksi alkukesästä, kollikin oli katsottuna. Joten mitä tekee hormonihirviö tässä kohtaa? Alkaa pihdata tietenkin! Koko kesän olisi ollut hyvää aikaa lähteä hakemaan kolli Kajaanista, mutta neiti piti kinttunsa ristissä sinne asti, että ehdin muuttaa Hankoon. Nyt on sitten kiimainen kissa Joensuussa, sulho Kajaanissa ja kasvattaja Hangossa. Ei sitten tainnut mennä suunnitellusti. Joten katsellaan, mitä tehdään.

J-pentuehan meille syntyi reilu vuosi sitten elokuussa: Jo Vain! (sijoituksessa), Johan Pomppasi! ja Just Eikä Melkein. Martta, Muusa ja Miisu. Nykyisin Kiia, Muru ja Miisu. Ruskeanaamiokaunottaret ovat kasvaneet ja kehittyneet, Martta-Kiia on ihan mielettömän ihana ja olen pentueen kehitykseen todella tyytyväinen. Martta-Kiialle on pennut suunnittella jossain kohtaa, kunhan saadaan homma jotenkin järkevästi hoitumaan. Onneksi on hyvä sijoituskoti! Ja Misti sentään koettelee äitini hermoja siellä Joensuussa ja tiedättehän te äidit parhaimmillaan: mitäpä eivät lastensa eteen tekisi. ;) Tiettyyn pisteeseen asti... Koita äiskä kestää vielä hetki!

Voitte uskoa, että näyttelytaukokin tuntuu vain jatkuvan. Miten tästä nyt lähden hakemaan Anskulle puuttuvaa ulkomaan serttiä, kun kissa on Joensuussa ja lapset pitäisi jonnekin hoitoon saada? Niinpä. No, väliaikaista kaikki on vain. Kyllä tämä tästä vielä! Yritetään välillä muistaa päivitellä tännekin tietoja. Konekin tuli uusittua, oikeastaan perheeni toimesta, kiitos heille, joten kotisivujen päivittäminenkin on jäänyt, kun en ole vieläkään ladannut tarvittavia ohjelmia koneelle. Antakaa anteeksi, on vähän muuta puuhaa viemässä aikaani. Työ ja lapset, koira ja kissat. Ja jos ei se riitä, niin ensi viikolla alkaa samalla enkun opinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Että työsarkaa riittää! :) Mutta birmakasvatus jatkuu ja jossain kohtaa entistä kovemmalla tohinalla! Ihanaa syksyä kaikille!

Surua ja valonpilkahduksia

Onko tämä blogin päivittäminen oikeasti unohtunut näin pitkäksi aikaa? Jotenkin kuvittelin, ettei edellisestä kerrasta sentään näin kauaa olisi vierähtänyt. No, tokihan tässä välissä on ehtinyt tapahtua monenlaista. Perheeseemme kuuluu mm. nykyisin kaksi tytärtä, jotka pitävät kyllä vanhemmat työn touhussa ja vähemmän ehtii sitten kirjoitella blogiakaan.

Ikäväkseni joudun kuitenkin kertomaan, että kissakatraamme on menettänyt yhden jäsenen. Rakas, rakas Ellimme, the One and Only PR&GIC Lirukallion Cuumaa tuhkaa, siirtyi sateenkaarisillalle siskonsa seuraksi tapaninpäivänä 2013. Elli täyttäisi tässä kuussa yhdeksän vuotta. Suru painaa edelleen jossain taka-alalla, ilman omia lapsia se kaihertaisi varmasti edelleen päivittäin mieltä ja sydäntä. Nyt on pystynyt keskittymään enemmän niihin iloisiin ja onnellisiin muistoihin, joita meillä on runsaasti. Saimme sentään Ellin kanssa yli kahdeksan yhteistä vuotta, ja hienoja vuosia ne olivatkin! Elli jouduttiin siis lopettamaan munuaisten petettyä. Rakas kissarouvamme meni nopeasti huonoon kuntoon eikä mikään ollut enteillyt moista äkillistä loppua. Piti tehdä se vaikein päätös rakkaan parhaaksi, emme nähneet mitään järkeä pitkittää toisen kärsimystä, sillä mikään ei olisi voinut Elliämme enää pelastaa. Eläinlääkärin mukaan ei ole varmaa, periytyykö tuo jälkipolville, toivomme toki, että olemme tehneet hyviä valintoja astutusten suhteen. Ainakin olemme pyrkineet välttämään linjasiitosta ja pitämään sukusiitosprosentin mahdollisimman pienenä.

Elli oli sellainen once in a lifetime -kissa, jota emme koskaan unohda. Niin kaunis, kiltti ja lempeä. Kärsivällinen ja suloinen. Herttainen kuin vain kissa voi olla. Päivääkään en vaihtaisi pois. Ilman Elliä ei olisi Sydänyön birmoja enkä tiedä, olisinko itse tällä tavoin edes kissoihin hurahtanut. Rakkaita nuo ovat muutkin toki, mutta Elli oli se ensimmäinen. Kiitos kaunis, rakas Elli, että saimme jakaa monta vuotta kanssasi. Se oli meille suuri kunnia.

Joskus olin ajatellut, että kun Ellistä aika jättää, niin meidän kasvatus loppuu siihen. Se kertoo vain siitä, kuinka rakas Elli minulle oli. Nyt olen kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin. Ellin elämä jatkuu jälkeläisissä. :) Eikähän ongelmilta välty kukaan kasvattaja ainakaan pitkässä juoksussa. Kasvatuksen kannalta tämä pitää vain ottaa lisätietona. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Seuraavia pentuja on suunnitteilla, katsotaan nyt koska päästään suunnitelmista toteutukseen. Pipari (Sydänyön Gut Gelungene, SBI a) on nyt testattu FeLV- ja FIV-negatiiviseksi. Seuraavaa kiimaa odotellessa! Se olisi sitten 10. Sydänyön pentue seuraavaksi!

Kesää kohti ja aurinkoa elämään toivomme!

Herttanen sentään!

Hertta-neiti on sitten jo 12-viikkoinen! Ekalla rokotuksellakin on käyty viime viikolla. Hertta on kyllä todella äitinsä tyttö. Anskun tapaan yllätin sen syömästä eilen hiuksia hiusharjasta... Ei mikään mukavin tapa. Muutenkin typykkä tykkää järsiä kaikkia naruja, ihan kuten Ansku. Toivottavasti ei kaikilta osin tule äitiinsä. :D Karvaakin voisi olla enemmän kuin Anskulla, kiitos. ;)

Hertta ei ole nyt toistaiseksi lähdössä meiltä minnekään. Jos sille hyvä sijoituskoti löytyisi, niin voisimme sitä harkita, mutta mikään pakko se ei ole. Kyllä se Hertta voi vaikka Anskun ja Mistin kanssa asustella, jos ei muu onnistu. ;) Herttinen aloittaa näyttelyuransakin sitten loppujen lopuksi jo tämän vuoden puolella eli Hertta nähdään ensimmäistä kertaa pentuluokassa RUROKin näyttelyssä sunnuntaina 30.12.! Toivottavasti nappula ei ole Anskun kaltainen mutisija. Näyttelyasennossa pysyminen ei oikein vielä huvita (onneksi birmoja ei tarvitse venyttää!), mutta Liian roikotuskantoasennossa kyllä viihdytään. Ehkä Hertta pitää viedä tuomarille siten?

Muutkin kissat ovat voineet mainiosti. Sirua odottaa pesu heti, kun saisin lopulta aikaiseksi. Sen turkin kuivaamisessa on vain sellainen työ... Elli ja Iida ovat Mistin seurana äitini luona. Kotiin saadaan normaali kokoonpano varmaankin itsenäisyyspäivän tienoilla. Ihana saada sitten Eltsu ja Iidaliina kotiin! Vaikka Ellikin on niin hiljainen kissa yleensä, niin on se kuitenkin niin suuri persoona, että ilman Elliä koti kyllä tuntuu tyhjemmältä. :)

Ensi vuoden näyttelysuunnitelmiakin pitäisi tehdä... Ja muita suunnitelmia. ;) Voisivat nuo kissat vain juosta silloin, kun sitä toivoo!

Näyttelykuulumisia ja pennun askellusta

Olimme Tessan (Sydänyön Hellät Tunteet, SBI a) kanssa Tampereella näyttelyissä viime viikonloppuna. Tessa käyttäytyi, kuten olimme olettaneetkin, eli todella reippaasti ja rennosti. Eläinlääkärin tarkastus meni ilman mitään mutinoita ja häkkiinkin Tessa asettui todella hyvin. Neiti rupesi varsin pian jo nukkumaan! Ja ruokakin maistui, joten se siitä näyttelystressistä. ;)
  Arvostelussa Tessaa vähän jännitti lauantaina, mutta ei se paljon sen käytöksessä näkynyt. Tuomarin kanssa olimme eri mieltä Tessan takakiiloista, hänen mielestään niiden suhteen tulee ongelmia myöhemmin, minä ja muut kasvattajat olimme eri mieltä. :D Noh, lauantain tuomari oli muutenkin omalaatuinen ja mm. vaihtamassa yhden kissan väriä mahdottomaksi ja selkeästi vääräksi, mutta näitä aina sattuu. ;) Sunnuntain tuomari kehuikin sitten Tessaa kovasti, eivätkä kiilatkaan aiheuttaneet mutinoita, vaan olivat ex. Joten se niistä ongelmista. Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi hyvä fiilis sekä minulle että pennulle, ja sijoituskodin pikkuväki oli innoissaan ruusukkeista.
  Hertta-neitonen on kotona kasvanut kovasti. Pikkupossu on päässyt maistelemaan kermaviiliä ja kohta aloitetaan sitten lihaan ja purkkiruokiin tutustuminen. Hertta osaa jo kömpiä pois pentulaatikosta ja taapertaa tai lyllertää pieniä matkoja. Kovin kauas se ei vielä uskalla lähteä, mutta Liian tai meidän aikuisten kantelemana pääsee kyllä näkemään jo "suurta maailmaa". Sukista ja kiiloistakin näkee jo jotain, sillä sininen väri on ruvennut kivasti leviämään, mutta cremestä ei ole vielä aavistustakaan, joten saa nähdä, millaiset valkoiset osat typykkä lopulta saa. Mutta ainakin tällä hetkellä valkoiset osat näyttävät olevan näyttelyitäkin ajatellen riittävän hyvin kohdallaan. Hertta on kyllä kaiken lisäksi sellaisesta yhdistelmästä, että kyllä tämä typykkä pitää joko jättää kotiin tai sijoittaa hyvään kotiin! Anskun ainokainen tyttö, meille kovin rakas. :)

Hertta on täällä!

Blogin päivitys on jäänyt tyystin unohduksiin kaiken muutoksen keskellä. Kissalamme on siis muuttanut (jälleen), vaikutamme nyt Pohjois-Pohjanmaalla Pyhäjärvellä. Katit sopeutuivat muuttoon hyvin, tuntuvat ainakin tykkäävän, kun on enemmän tilaa tassutella. Omiin työ- ja harrastuskuvioihin sopeutuminen vie aikansa, kun on tottunut olemaan tytön kanssa kotosalla. Mutta jospa nyt tulisi blogiakin taas päiviteltyä ahkerammin!

Sellaista ihanaa on kuitenkin kissalassamme tapahtunut, että Ansku sai pentunsa! Elokuun 24. päivänä aamupäivän aikaan Ansku synnytti kolme pentua. Pelkästään iloinen se tapahtuma ei kuitenkaan ollut, sillä molemmat pojat menetettiin. Molemmat olivat tehneet hätäkakat, joten ilmeisesti istukat olivat irronneet liian aikaisin. Mitään vikaa pennuissa ei näyttänyt olevan. Miksi pojat eivät elävinä maailmaan selvinneet, ei tule selviämään koskaan. Onneksi sentään Anskulle jäi yksi hoivattava, Anskun ihan ensimmäinen ja ainoa tyttö, joka on saanut lempinimekseen Hertta. Hertta on suloinen sinikilppari pallero, joka on koko ajan hienosti lisännyt painoaan, joten maitoa emolla on ainakin riittänyt. Nyt Hertalla on ikää jo 2,5 viikkoa, pikkusilmillä katsellaan hämmästellen maailmaa ja jalatkin jo vähän kantavat, vaikka mikään kiire pois pesästä ei tällä neidillä kyllä vielä ole. Nyt katsellaan rauhassa, miten Hertta kehittyy ja mietitään, jatkaako neiti kenties äitinsä sukua vai ei. Ainakin Hertta näyttää perineen Anskun kauniin pään, joten voitte uskoa, että meikäläinen on kuolaten istunut pentulaatikon vierellä ja miettinyt, että voisihan se kuudes kissa tässä kotonakin mennä. :D

Elli ja Roni ovat nyt sitten olleet Mistille seuraa pitämässä äitini luona ja niitä on kyllä jo kova ikävä! Pitää jossain vaiheessa vaihtaa toiset kissat Mistin seuraksi, jotta Eltsu ja Rontsukin pääsevät kotiin välillä. Ellin ja Ronin kanssa pitäisi kai jossain kohtaa sitä ulkomaan näyttelyreissuakin suunnitella. Jos nyt alkajaisiksi selviytyisi ensi viikonlopun PIROKin näyttelystä, jossa Tessa (Sydänyön Hellät Tunteet, SBI a) tekee debyyttinsä! 

Mutta tällaisia kuulumisia meiltä nyt. Hertta-pallukan virallinen nimi on nyt varmistunut, ensin mietin kahden vaihtoehdon välillä: Sydänyön Inte Bara Detta ja Sydänyön Ilimanmuuta, mutta Merja Ahlberg keksi, että Hertan nimessä pitäisi tietysti olla Hjärta, joten hylkäsin molemmat aiemmin miettimäni. Saanen siis esitellä: Sydänyön Innerst i Hjärtat, "Hertta", SBI g. Kuvassa ikää 2 viikkoa.

 

”Elämme jännittäviä aikoja…”

Sydänyön H-pennut ovat jo ehtineet 12 viikon ikään! Kohtahan ne jo muuttavat uusiin koteihinsa. Pennut ovat saaneet jo rokotukset ja mikrosirut, tällä viikolla käydään ottamassa vielä verinäytteet veriryhmän testaamista varten. Kaikille on jo uusi koti tiedossa, jossa pienokaisia odotetaan varmasti jo innolla. Pennut ovat muuttaneet nyt emonsa luota meille, kunnes ne luovutetaan uusiin koteihin. Ruoka maistuu kaikille paremmin kuin hyvin, Hilla-koira on jo hyväksytty kuten aikuisetkin kissat, Liia saa halailla ja pussailla pentuja mielin määrin ja ”läpä-läpä” on vauhdissa riittävän usein. Ovat nämä kyllä melkoisia hurisijoitakin ja komentaakin osaavat, kun haluavat ruokaa tai rapsutuksia. Kyllä näitä ikävä tulee, kun muuttavat! Mahtaa koti tuntua hyvin hiljaiselta ja rauhalliselta sen jälkeen. Ainakin kissojen touhujen osalta.

Ansku-bansku eli GIC Sydänyön Basecamper, SBI c astutettiin juhannuksena Iirolla, ElfQuest Kiba, SBI e. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että astutus olisi onnistunut: nisät ovat turvonneet ja punertavat. Ihan varmoja emme tässä kohtaa kuitenkaan uskalla vielä olla, joten katsellaan vielä hitusen eteenpäin. Jos astutus onnistui, syntyvät pennut elokuun lopulla. Sinikilppareita tyttöjä ja sinisiä poikia odotettavissa siis mahdollisesti! Nuori herra Iiro hurmasi meidät kyllä täysin luottavaisella ja sosiaalisella käytöksellään. Herra puski kaikki ihmiset ja kehräys alkoi saman tien, kun vaan luokse ehti.  Jospa Iiron lempeys vähän tasoittaisi Anskun motkottavaa luonnetta. :D Anskuhan on kyllä ihan kiltti, mutta mutista se jaksaa. ;)

Jännätä siis saa! Näyttelysuunnitelmiakin pitäisi tehdä pidemmälle. PIROKiin osallistumme ainakin Tessan (Sydänyön Hellät Tunteet, SBI a) kanssa, mutta minne muualle ja kenen kanssa, se pitäisi vielä päättää. Ulkomaillehan se on suunnattava, jotta Elli ja Ronikin pääsevät taas osallistumaan kotimaan näytelmiin. Elli toki voi ottaa osaa vetskuihin, mutta jotenkin tuolla turkilla ainakaan en usko, että rouva siellä pärjää. 

Hyvin jännää on myös se, että Elli taitaa olla vaihtamassa turkkia! :D Finally! On sitä vuosi jo odoteltu. Toivon siis todella, että rouva nyt kasvattaa arvoisensa kastraattiturkin, sillä muutenhan siinä ei olekaan (köh, köh) mitään vikaa. ;) Kempeleen näyttelyssähän tuomari Alessandro Ghibaudo tutki Ellin suurennuslasilla ja kysyi sitten minulta ”is there anything wrong with this cat?”. :D Jos tuomari ei katso virheeksi Ellin minisukkia edessä, niin en kai minä rupea muuta väittämään. ;) Vastaus oli siis ”no”.

Muuten meidän lauma viettää rentoa kesää. On lomailtu Itä- ja Länsi-Suomessa, päästy vähän ulkoilemaan ja koettu uusia makuelämyksiä. Ainakin Elli on nauttinut vähän jäätelöä, Nuppu nuuskutellut keskittyneenä mansikoita ja Roni pyydystellyt itikoita. Raksumerkin vaihtokin näyttäisi nyt tällä kertaa onnistuneen, ainakin hyvin on tuo PON näyttänyt uppoavan, jes!

Romaania jatketaan sitten taas, kun on aihetta. Ehkä jopa vaikkei olisikaan. ;) Nyt aurinkoista loppukesää ja ihania hetkiä karvaisten ja vähemmän karvaisten ystäviemme seurassa!

Elli on PREMIOR!

Viime viikonloppuna olimme PIROKin näyttelyssä Tampereella Ellin (PR&GIC Lirukallion Cuumaa tuhkaa, SBI g) ja Ronin (PR Sydänyön En Muute Ollu Mie, SBI b) kanssa. Elli valmistui Premioriksi ja osallistui myös veteraaneihin sijoittumalla kovassa kisassa jaetulle 5. sijalle. Roni sai sertinsä luokassa 8. Elli sulostutti hienostuneen herttaisella käytöksellään, puski tuomareita "kohteliaaseen" tapaansa, kuten toinen tuomareistakin asian ilmaisi. Mukava päivä, jonka kruunasi ystävien birmapennun kategoriavoitto. Onnea siis Johanna Sipola-Mäkinen ja kasvattaja Merja Ahlberg Demian Victorian (SBI f) kategoriavoitosta!

Oonan pennut täyttivät eilen 5 viikkoa! Pennut alkavat olla parhaimmillaan, ja sitä aikaahan jatkuu pitkään ja pitkään, jos minulta kysytään. ;) Nyt ne jo kiipeilevät joka paikassa, nahistelevat keskenään ja leikkivät aikuistenkin kissojen kanssa. Kaikki muut paitsi Tessa syövät jo innolla kiinteää ruokaa, Tessalle riittää mielestään vielä pelkkä mammanmaito. Vessaakin osataan jo käyttää. Pennuista ruskeanaamiot Taavi ja Taika ovat varattuja, Tessastakin on kyselty, mutta Touho ainakin etsii vielä omaa rakastavaa kotiaan. Touho on sininaamio siitos- ja lemmikkitasoinen kaveri, mutta jos näyttelyitä kiinnostaisi kokeilla, voinee Touhon kanssa niihin osallistua ainakin kastraattiluokkiin. Valkoista on hiukan vähänlaisesti, mutta kaikki sukat ainakin löytyvät ja ilmeisesti kiilatkin. Kiinnostuneet ottakoot yhteyttä allekirjoittaneeseen! ;) Luonne on ainakin hurmaava tällä pienellä miehellä.


Sydänyön Höpöhöpö, "Touho", SBI a