Oopperalaulua ja öisiä herätyksiä.

Ihanainen Mistimme (CH Sydänyön Ciccurancäccyrä, SBI f) on ensimmäistä kertaa kiimassa. Misti harjoittelee oopperalaulua päivin ja öin, vähän on raakkuva ääni, mutta jospa se siitä vielä petraantuu. Misti korvaa volyymillä sen, mitä taidossa häviää. Ihastuttavaa siis, eikö totta?

Viime öisestä herätyksestä tosin vastasi Ansku eikä Misti. Tässä kohtaa on kysyttävä, mikseivät kissat voisi hypätä alas kiipeilypuusta heti, kun tulee huono olo? Olisi ehkä vähän vähemmän siivottavaa. Anskulle tuli yöllä huono olo ja tietenkin se oli kiipeilypuun ylimmällä tasolla. Heräsin siihen yökkivään ääneen, enkä ehtinyt saada edes valoa päälle, kun kissa jo oksensi. Saatuani valot päälle huomasin, että siellähän se kiipeilypuun ylätasolla kykki. Oksennusta oli lattialla, pöydällä, kiipeilypuun kolmella ylimmällä tasolla ja myös unisen Ranen päällä näin ensikatsomalla. Sain Anskun pois ylätasolta, yritin putsailla Ranea vähän paperin kanssa ja siivosin sitten pöytää ja lattiaa. Nostaessani Rikua ja Remua pois pöydältä huomasin, että nekin olivat saaneet osansa, joten kun olin saanut pahimmat sotkut pyyhittyä pöydältä, lattialta ja kiipeilypuusta, kiikutin kolme kissanpentua vessaan pesulle. Kyllä on muuten ihanaa pestä kolme kissanpentua keskellä yötä, kun ei olisi muuta kaivannut kuin yhdet kunnon yöunet edellisen huonosti nukutun yön jäljiltä. Onneksi pennut ottivat tilanteen varsin rauhallisesti, ja pääsin kohta takaisin nukkumaan siivottuani kiipeilypuuta vielä vähän paremmin. Toivottavasti Ansku ei toista tuota ihan lähiaikoina. Tai vaikka koskaan.

Parempaa vointia.

Remun, Rikun ja Ronin vointi parani Attapectinillä ja tarkalla ruokavaliolla, mutta Ranen maha reistaili edelleen, joten pistäydyimme eläinlääkärillä. Rane sai 8 päivän lääkekuurin, ja ripuli onkin alkanut nyt helpottaa. Pieni on onneksi ollut pirteä koko ajan, mutta kyllä se nyt tuntuu silti saaneen lisävirtaa, kun maha ei vaivaa ainakaan niin pahasti enää. Olohuoneeseen on juuri saatu uudet verhot, joten Rane on kunnnostautunut niissä roikkumisessa, ja kuusikin on saanut kyytiä. Paino on noussut koko ajan, mutta eilen Rane yllätti iloisesti reilulla painonnousulla. Tuntuu mukavalta, kun pienen nappisilmämme vointi alkaa olla parempi, toivottavasti menee tällä lääkekuurilla ohi.

Kissat riemuitsivat joululahjoistaan, etenkin namut ja kissanminttulelut olivat suosittuja isojen kissojen keskuudessa, pienet nahistelivat keskenään omista leluistaan, vaikka jokaiselle olisi omakin riittänyt. Kuusi on vielä toistaiseksi pysynyt pystyssä, vaikka pallot sen alaoksilla ovatkin heiluneet arveluttavasti.

Hoivailua.

Pennuilla on nyt muutaman päivän ajan ilmennyt vatsavaivoja, etenkin Ranella oli raju ripuli. Soitin jo eläinlääkärille, olisiko aihetta tutkia pientä, mutta saimme vielä ohjeeksi yrittää kotikonsteilla. Pennut ovat nyt tarkalla ruokavaliolla, kaikki teollinen ruoka on nyt hetken aikaa poissa ruokalistalta ja saavat kaikki Attapectiniä kolme kertaa päivässä. Myös Anskua hoidetaan samalla, koska se kuitenkin vielä imettää pentujaan. Ainakin ruokahalu tuntuu parantuneen kaikilla, vaikka vielä mahat vähän reistailevat. Katsellaan nyt viikonlopun yli ja tutkitaan sitten, jos vaiva vaan jatkuu. Onneksi kaikki ovat kuitenkin pirteitä ja muuten ihan normaaleja pikkukissoja, painot ovat tietenkin vähän jumissa nyt, kun ei ruoka ole oikein maistunut, mutta jospa tänään oltaisiin jo parempaan suuntaan menossa. Kovasti toivon, että pienten massut toimisivat pian jo normaalisti. Ensi viikolla olisi rokotuskin, mutta tarvittaessa sitä siirretään myöhemmäksi.

Koko kissakatras sai täällä nyt sitten loishäädön, kun pennuilla on massut sekaisin. Eipä siitä kyllä haittaakaan ole. Onneksi lääkitseminen sujui varsin helposti ja Hilla vielä ystävällisesti nuoli lennelleet matolääkkeet lattioilta. :D Niin, ja onhan tässä sellainenkin valopilkku ollut, että meidän Oona tosiaan painaa sellaiset 2,8 kiloa viiden kuukauden iässä. Ihan mukava välillä saada sellainen isokokoinen tyttö. ;) Pienokaisetkin varmasti saadaan vielä kuntoon, nyt pitää vaan vähän jaksaa tapella Attapectinin antamisen kanssa.

Uusia titteleitä!

Viikonlopun näyttelyt Laihialla ovat nyt takana. Lauantaina Oona (Sydänyön Demonized, SBI b 21) esiintyi edukseen Voittaja-näyttelyssä. Oona on iloksemme äitinsä tapaan hyvin rento ja rauhallinen myös näyttelyissä. Sunnuntaina Elli (GIC Lirukallion Cuumaa tuhkaa, SBI g) sai kahdeksannen serttinsä vitosluokasta ja valmistui Grand International Championiksi! Meidän Elska, jonka ei alunperin pitänyt käydä näyttelyissä CH-titteliä pidemmälle. ;) Ellin tyttären tyttärellä Mistillä (CH Sydänyön Ciccurancäccyrä, SBI f) oli jälleen serttikilpailu avoimessa luokassa, vastassa oli kaunis MeToYou Dessie, nuori tyttö sekin, ja Misti vei pidemmän korren ja valmistui Championiksi! Mistin velipoika Monni (Sydänyön Cauhucacara, SBI a) oli myös näyttelyissä mukana ja sai serttinsä sekin avoimesta luokasta. Ja "jättiläisvauvamme" Oona oli sunnuntaina EX 1 ja tuomarin paras! Oona on sen verran iso typykkä ikäisekseen, että tuomari kurkkasi hännän alle heti ensitöikseen varmistuakseen siitä, ettei kyseessä sittenkin ole kolli. ;)

Näyttelyt sujuivat siis hienosti ja nyt odotellaankin sitten innolla ensi vuoden näyttelyitä.

Näyttelyt lähestyvät...

Ensi viikolla päästään taas näyttelyihin. Laihialla järjestetään 12.12. Kissaliiton Voittajanäyttely ja 13.12. POH-KISin kansainvälinen rotukissanäyttely. Itä-Suomesta suunnataan kohti Länsi-Suomea kolmen kissan kokoonpanolla. Lauantaina esiintymässä on vain nuorimmaisemme, Oona eli Sydänyön Demonized, SBI b 21. Oona on silloin juuri täyttänyt 5 kk eli on vielä pentuluokassa. Sunnuntaina Oonan lisäksi ovat paikalla myös Elli, IC Lirukallion Cuumaa tuhkaa, SBI g, ja Misti, Sydänyön Ciccurancäccyrä, SBI f. Elli ja Misti ovat kumpikin serttin päässä valmistumisesta, joten jännät on paikat sunnuntaina! Pitäkäähän peukkuja!

Anskun pojat 6 viikkoa!

Ipanat täyttivät keskiviikkona kuusi viikkoa. Ruoka maistuu ja sen seurauksena massut kasvavat. Naperot ovat nyt parina päivänä nukkuneet kissan vessassa, sellaisessa koppimallisessa. Ymmärtävätköhän ne jossain vaiheessa, että siellä on tarkoitus käydä tarpeillaan eikä nukkua. Onneksi eivät ole syöneet sitä hiekkaa, se kun kuitenkin on paakkuuntuvaa mikrohiekkaa. Vauhtia naperoilla riittää ja nyt ne ovat alkaneet jo ymmärtää jotain lelujen päälle. Hilla-koira on ihan paras leikkikaveri tai lelu, miten nyt milloinkin. Porukalla on ihana riehua ja väsymyksen iskiessä voi käpertyä ihmisen kainaloon lämpimään. Pojat ovat kyllä sellaisia ihania mussukoita kaikki. Pikkuhiljaa alkavat kunkin luonteenpiirteet tulla esiin.

Pikkupojat 5 viikkoa!

Roni, Riku, Remu ja Rane täyttivät eilen 5 viikkoa. Koko porukka on jo pidentänyt seikkailuretkiään. Tänään on tutustuttu huolella takka- ja kodinhoitohuoneisiin. Ruoka katoaa lautaselta hyvää vauhtia, nämä ovat kyllä olleet älyttömän helppoja opettaa kiinteälle ruualle. Vessakäyttäytymisenkin oppivat todella nopeasti. Eipä ole muualta tarvinnut pennun jätöksiä siivota. Tänään naperot saivat myös ensimmäisen loishäätönsä, mikä sekin tapahtui aika helposti. Iidan pennut viskelivät kyllä päätään siihen malliin, että varmasti puolet lääkkeestä päätyi ihan muualle kuin mahaan, mutta Anskun naperot taisivat niellä kyllä suurimman osan.

Kaikilla naperoilla näyttäisi olevan valkoista ihan mukavasti. Roni ja Remu saattavat olla ihan näyttelytasoisiakin, kunhan vähän kasvavat vielä, niin sekin varmistunee. Rikun toinen kiila on vähän kapea, mutta voi sitäkin näyttelyttää. Ellei se kiila nyt jonnekin sitten katoa. ;) Ranella on kai myös ihan ok sukat ja kiilat, mutta sen "vähäkarvainen" nenukki vähän mietityttää. :D Se on koko ajan muita jäljessä pörröisyyden suhteen, joten ehkä ne kunnon karvat kasvaa vielä nenuunkin.

E-pojat 4 viikkoa!

Anskun vauhtivekarat täyttivät tänään 4 viikkoa. Nämä naperot olivat pieniä syntyessään, mutta nyt niiden painot ovat samaa luokkaa kuin aiempien pentujemme painot tässä iässä. Siinä missä Iidan lapset olivat harvinaisen hankalia saada syömään kiinteää ruokaa (ne syleksivät ruuan pois suustaan monta kertaa, ennen kuin suostuivat nielaisemaan sen), vetävät nämä nyt jo RC:n pentujen märkäruokaa ihan innoissaan. Toissapäivänä pistin kullekin pienen nokareen suuhun ja nehän saivat heti juonen päästä kiinni! Etenkin Riku, Remu ja Roni painavat heti lautaselle, kun sille laittaa ruokaa. Remu mutusteli tänään jo Babycat-raksujakin. Ei mitään eilisen teeren poikia siis!

Jalatkin on nyt löydetty alle. Remu ja Rane valloittivat eilen varsin lyhyessä hetkessä sekä olohuoneen, ruokailutilan että keittiönkin. Nähtiinpä Remu tänään viipottamassa maha maata viistäen eteisen kynnyksellekin asti. Ja montakos päivää nämä ovat nyt tassutelleet laatikon ulkopuolella... Tämän viikkoa. Että sellaisia kakaroita. Vanhemmilla kissoilla vaan villahousut viuhuvat, kun kipittivät pienempien perään. Hoitotäti Misti on alkanut taas osoittaa kiinnostusta pentuja kohtaan. Eilen se jo yritti leikkiä yhdellä. Ja joo. Ihan oikea sanamuoto tuo "yhdellä". Kun pennuista ei vielä ole Mistille leikkikaveriksi, niin Mistin mielestä niitä voi sitten käyttää leluina. Ansku ei ole vielä menettänyt hermojaan innokkaaseen hoitotätiin.

Sukkien ja kiilojen rajoista alkaa saada jo jotain selvyyttä. Ainakin Remun ja Rikun sukkia ja kiiloja ehdin tänään kuvaussession (tarvitseeko muuten mainitakaan, etteivät pennut oikein malttaneet pysyä aloillaan??) aikana tihrustella. Rikulla on hyvät sukat ja toinen kiila, toinen kiila on vähän kapeampi ja matalampi, mutta nähdäkseni se toinenkin kiila on siellä olemassa, joten ihan ok! Remulla sen sijaan on hienot sukat sekä edessä että takana ja kunnon kiilatkin. Nyt kun vielä näkisi, ettei sille kehity etukiiloja, mutta niitä saanee odotella vähän pidempään. :) Pitänee yrittää tihrustella muidenkin tassuja vähän tarkemmin.

Näyttelytähtiä.

Eilen kotiuduimme Kuopion näyttelyistä. Oli kyllä mukava viikonloppu, vaikka väsyttämäänhän se aina pistää. ;) Pikkukissatkin käyttäytyivät oikein hienosti ja reippaasti, vaikka ilmastointilaite hurisikin aika kovalla. Joten ylpeä voi olla ihan aiheesta!

Tuloksina näyttelyviikonlopulta: IC Lirukallion Cuumaa tuhkaa SBI g la CAGCIB ja su CAGCIB, GIC Sydänyön Arvokkain Aarre SBI a la CAGCIB ja su GIC, Sydänyön Ciccurancäccyrä SBI f la CAC NOM ja su CAC BIV, Sydänyön Demonized SBI b 21 la ja su EX 1 ja Sydänyön Dying In Your Arms SBI b 21 la EX 1. Ja Mistillä oli siis jopa kaksi kilpailijaa samassa luokassa ja molempina päivinä nuori neiti veti pisimmän korren!

Pikkupennutkin ovat kunnostautuneet, eri saralla tosin. Nyt osataan jo kavuta pentulaatikosta lattialle. Aina ei tosin sellainenkaan huvita, varsinkaan, jos massu on täynnä mamman maitoa. ;)

E-pennut 3 viikkoa!

Anskun pojat ovat jo ehtineet kolmen viikon ikään! Nyt ne ovat jo kovin seurallisia ja tunnistavat ääneni. Heti kun tulen pentulaatikon ääreen ja juttelen niille, niin alkaa kova huutaminen ja pienet kipittää äänen suuntaan. Roni oli pari päivää sitten jo kavunnut laatikosta pihalle, eivät varmaan enää kovin kauaa pysy tuolla. Siinä on sitten Anskulla vahtiminen.

Pikkuhiljaa alkaa naperoilla sukkia erottaa. Rikulla ainakin erottuu etusukat tietyssä valossa ja toinen takakiila näkyy ihan selkeästi. Toista odotan jännityksellä, että onko siinä kiilaa vai ei. Toivotaan, että edes jonkinmoinen kiila siinäkin tassussa olisi. Riku on varmaan pojista se, jonka haluan sijoittaa, kunhan vaan molemmat kivekset laskeutuvat. ;) Eli jos jotakuta kiinnostaa kollipojan sijoitus, niin yhteyttä allekirjoittaneeseen! :)

Riku 3 viikkoa.

Ahkerat apurit.

Allekirjoittaneeseen on iskenyt käsityövimma, ja sama virus näyttää tarttuneen kissoihin. Kuinka yllättävää. Kissat ovat auttamassa, kun neulon villasukkia tai lapasia, pureksivat virkkauslankaa, kun virkkaan paloja päiväpeittoon, syövät langan ompelukoneesta ja ottavat näyttelyverhojen nauhat omiin leikkeihinsä. Etenkin Misti ja Siru ovat olleet ompelutöissä auttamassa, mutta myös Elli on käynyt maistelemassa lankoja. Siru on välillä rosvonnut keskeneräisen työnkin, ja sitten olen saanut etsiä kadonnutta sukkapuikkoa hetken aikaa ja kirota kattia, kun poimin pudonneita silmukoita. Mutta olenpahan oppinut piilottamaan käsityöni, kun lopetan niiden väkertelyn siltä erää. Eilen oli kyllä Misti niin innokkaana auttamassa, kun ompelin Ossin näyttelyverhot valmiiksi, että aikaa kului "vähän" ylimääräistä, kun kissaa sai nostella vähän väliä pois ties minkä langanpätkän kimpusta. Mutta nyt on kissojen näyttelyverhot kaikkine osineen kunnossa, joskin Nupun verhot saivat pikantin säväyksen, kun silitysrauta päätti vuorostaan ryhtyä temppuilemaan. Mutta jospa se tuo vaikka vain onnea! :D

Anskun pienet pojat täyttivät viime viikolla jo kaksi viikkoa. Kaikki ovat suklaanaamioita ja niin suloisia palleroita että! Roni kapusi jo eilen pois pentulaatikosta, ja muutenkin niitä alkaa jo kiinnostaa muukin kuin maitobaarissa oleskelu. Ne tulevat mielellään seurustelemaan kanssani, kun menen katsomaan niitä. Siellä sitä sitten ollaan molemmat kädet kainaloita myöten pentulaatikossa. ;) Ja pienet tulevat ihan viereen pötköttelemään tai kiipeilevät käsivarsien yli ja katsoa tapittavat nappisilmillään, joiden katse ei tunnu oikein kiinnittyvän vielä mihinkään. Eihän tässä mene enää kauaa, kun ne jo viipottavat ympäriinsä ja kuuluu taas parkettilattialta tuttu "läpä-läpä".

Tällaisia pieniä kavereita meillä lyllertää pentulaatikossa.

Onni muuttaa!

Aapelin ja Iidan viimeinenkin lapsukainen muuttaa tänään uuteen kotiin. Onni muuttaa Kontiolahdelle veljensä Oton kaveriksi, joten parempaa kotia ei olisi voinut löytyäkään! Olen niin onnellinen, että veljekset saavat yhteisen kodin, tämähän on ihannetapaus! :) Pojilla tulee varmasti olemaan niin hauskaa yhdessä ja omistajalla mukava seurata lapsukaisten yhteisiä touhuja.

Otto muutti uuteen kotiin!

Otto (Sydänyön Daylight Dies, SBI b 21) muutti eilen uuteen kotiin! Nyt on enää Onni jäljellä Iidan ja Aapon lapsukaisista. Tälle herttaiselle kehräävälle pikkumiehelle on vielä koti hakusessa. :)

Ensi viikolla tulee Kuopion näyttelyn vahvarit. Tuomarijakoa odotellaan myös täällä innokkaasti. Meiltä Kuopion näyttelyyn lähtevät Elli (IC Lirukallion Cuumaa tuhkaa, SBI g), Nuppu (IC Sydänyön Arvokkain Aarre, SBI a), Misti (Sydänyön Ciccurancäccyrä, SBI f), Oona (Sydänyön Demonized, SBI b 21) ja Ossi (Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21). Näyttely on Oonan ja Ossin ensimmäinen ja Mistin ensimmäinen avoimessa luokassa. :) Jännättävää siis riittää!

Pennut viikon vanhoja!

Anskun pennut täyttivät eilen kokonaisen viikon. Pieninkin painaa jo yli 140 grammaa, joten hyvin ovat kasvaneet. Pojista ainakin Roni ja Remu ovat suklaita, Riku ja Rane ovat vaaleampia, joten niiden kohdalla on vielä epäselvyyttä siitä, olisivatko ne kuitenkin liloja. Toivotaan niin, koska olisi mukava saada lilanaamioitakin lisää. :)

Pikkuisilla ovat silmät jo aukeamassa. Pienin eli Roni ehti tässä asiassa ensimmäiseksi, sillä on molemmissa silmissä jo pieni rako. Isoimmat ovat toistaiseksi hitaimpia, saa nyt nähdä, kuka niistä ensimmäisenä silmänsä aukaisee.

Yksi pojista on alustavasti varattu. Varsinaisestihan emme näitä varaa, ennen kuin kasvavat vähän isommiksi, että niistä jotain jo näkeekin. Yksi pojista olisi mahdollista sijoittaa, joten jos se kiinnostaa, niin kannattaa ihmeessä kysellä lisää!

Pentulaatikon ääreltä...

Anskun naperoilla on nyt ikää lähes 5 päivää. Iloksemme kaikki voivat todella hyvin ja painot ovat hienosti nousussa. Pieninkin napero painaa nyt yli 100 grammaa. Muutkin kissat ovat uskaltaneet olla ainakin hetken samassa huoneessa pikkupentujen kanssa. Nehän ovat kuitenkin hurjan pelottavia. ;)

Saa nähdä, millaisia riiviöitä noista naperoista kasvaa. Ovathan ne pienempiä kuin aiemmat pennut, juu, mutta vähän turhankin vilkkaita. Heti syntymäpäivänsä iltana joku pennuista jo kehräsi, kun yleensä on ehtinyt kulua muutama päivä, ennen kuin pentulaatikosta kuulee sitä nakutusta. Eikä mokomilla ollut ikää kuin pari päivää, kun yksi niistä (Remu) oli kiivennyt pentulaatikosta ylös ja (onneksi) kaiuttimen päälle! Siis mitä ihmeen neroja nämä oikein on? Ihan hirvittää ajatella, mitä tapahtuu, kun olkkariin lopultakin tulee verhot. Ihan varmasti nämä naperot ovat siellä kiipeilemässä heti, kun keksivät, miten tassuja käytetään ylöspäinsuuntautuvassa tarkoituksessa.

Siru the Sukkakauppias myy täällä jälleen alennuksella ihan käyttökelpoisia villasukkia, joten lienee parempi mennä korjaamaan omansa pois, ennen kuin joku nimeltä mainitsematon Hilla pääsee apajille.

Pennut on nimetty!

Anskun pienet pojat ovat nyt saaneet viralliset ja lempinimet. Tämä on viides pentueemme, joten viralliset nimet alkavat nyt E:llä. Halusin saada näihin nimiin vähän tätä omaa murretta ja lisäksi nämä nimet sopivat mielestäni hyvin kissoille, jotka eivät ikinä tee mitään kiellettyä eivätkä ainakaan tiedä, miten esim. kukkamullat ovat päätyneet ruukusta lattialle. ;) Jokainen kissanomistaja varmasti tietää sen viattoman "en se mie ollu" -ilmeen.

Eli Anskun ja Andyn lapsoset ovat: Sydänyön En Muute Ollu Mie, "Roni", Sydänyön Elä Minnuu Kaho, "Riku", Sydänyön En Mie Vuan Tiiä, "Remu" ja Sydänyön Elä Miulta Kysy, "Rane". :) Ensimmäiset yksittäiskuvat pienokaisista löytyvät kotisivuiltamme.

Anskun vauvat syntyivät!

Eilen (21.10.2009) meillä koettiin iloinen perhetapahtuma: Ansku (GIC Sydänyön Basecamper, SBI c) synnytti ensimmäisen pentueensa kaksi päivää ennen laskettua aikaa. Kolme kollia syntyi n. tunnin välein ja kaikki perätilassa, mutta Ansku hoiti homman hienosti. Sen jälkeen Ansku rauhoittui hoitamaan pentujaan oltuaan siihen asti hitusen levoton, emmekä muutenkaan uskoneet sen saavan enempiä pentuja, joten jätimme perheen omaan rauhaansa ja menimme katsomaan telkkaria. Kun sitten äitini tunnin päästä meni kurkkaamaan, mitä kissaperheelle kuuluu, pentuja olikin kolmen sijasta neljä. :D Ansku oli siis taas noin tunnin tauon jälkeen synnyttänyt vielä neljännenkin kollin. Lopputulos siis neljä pientä (syntymäpainot 66, 77, 81 ja 71 grammaa) mutta tomeraa kollia. Olemme n. 99-prosenttisen varmoja, että kyse on kolleista, sillä niillä on kyllä niin selkeät pallukat, että eipä ole moisia meillä ennen vastasyntyneillä nähty. ;) Pentujen isukki on CH Pässinpään Andy Catt, SBI b, tutummin Andy.

Pennut ovat pienimmät meillä syntyneet pennut, mutta iloksemme jokainen niistä oli nostanut painoaan yön aikana. Syntymäpainoltaan pienin pentu painoi aamulla 75 grammaa, eli tissille ovat kyllä löytäneet tiensä! :) Ansku on äitinsä Ellin tapaan sellainen äiti, joka kyllä hoitaa lapsensa huolella, mutta heti alusta asti haluaa välillä olla myös omilla teillään, kun pennut nukkuvat. ;) Mitäpä sitä turhia hössöttämään.

Muut kissat olisivat kovasti halunneet eilen tulla synnytysavuksi ja tänään ne ovat jo saaneet käydä haistelemassa pentuja kaukaa. Ansku ei ole ollut muista kissoista eikä koiristakaan moksiskaan. Onni ja Ottokin kävivät ihmettelemässä pentuja punnituksen yhteydessä. Ainakaan isompia poikia eivät pienemmät pelottaneet, mutta ehkä ne eivät oikein ymmärtäneet, mitä tuollaiset rääpäleet oikein ovat.

Otto löysi kodin!

Ottoa (Sydänyön Daylight Dies, SBI b 21) kävi tänään katsomassa ostajaehdokas ja herra muuttaa sitten kuun vaihteessa omaan kotiin. :) Otto on ainakin alkuun omistajansa ainoa kissa ja saa sitten ainakin kaipaamaansa huomiota. Nyt on siis Aapelin ja Iidan pennuista enää Onni (Sydänyön Death Can Dance, SBI c 21) omaa kotia vailla.

Oona ja Ossi muuttivat!

Tänään Oona (Sydänyön Demonized, SBI b 21) ja Ossi (Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21) muuttivat uusiin koteihinsa. Oona Joensuuhun Kiivi-kissan kaveriksi ja Ossi Ylämyllylle lapsiperheeseen. Pikkuisia on ikävä, mutta ne saivat todella ihanat kodit, mistä olemme todella iloisia. :) Ja ainakin perhe mahtuu nyt paremmin kiipeilypuun pataan, kun siellä on kaksi pentua vähemmän. ;)

Oona ainakin suuntaa kanssamme näyttelyihin ensi kuussa. ISROKin Kuopion näyttelyyn olemme siis tulossa 14. ja 15.11.2009 kokoonpanolla IC Lirukallion Cuumaa tuhkaa, SBI g, IC Sydänyön Arvokkain Aarre, SBI a, Sydänyön Ciccurancäccyrä SBI f, Sydänyön Demonized SBI b 21 ja mahdollisesti myös Sydänyön Dying In Your Arms SBI b 21. Tytöt ovat kaikki paikalla koko viikonlopun, Ossi vain lauantain, jos se tulee mukaan.

Ansku on paisunut ja pennut liikkuvat ahkerasti. Veikkauksemme on, että Ansku saa 2-3 pentua. Toivottavasti tulee tyttöjä! :) Ainakin se yksi kaivattu. ;)

Jos sitä vaikka aloittaisi...

Onhan se käynyt mielessä. Blogin kirjoittaminen. En mie ite, mutta kissat. Niillä on asiaa ja jonkun täytyy toimia tulkkina, kun eivät nuo meidän otukset ainakaan oikein hallitse kymmensormijärjestelmää.

Iida ja Aapeli saivat neljä ihanaa birmapalleroa heinäkuussa, ja nyt ne ovat jo niin isoja, että kaksi niistä lähtee huomenna maailmalle. Oona (suklaatabby) ja Ossi (suklaatabby myöskin) muuttavat huomenna sijoituskoteihinsa. Oonan kanssa ainakin on tarkoitus käväistä silloin tällöin näyttelyissäkin, ja kummallekin on kaavailtu jonkin sortin siitosuraa. Parhaillaan kyseiset isot ipanat ovat taas maitobaarissa. Iida ei ole vieroittanut niitä yhtään! Miun superkollit Onni (lilatabby) ja Otto (suklaatabby) ovat vielä kotia vailla. Onni on kehräävä pikkumies, jolla on ihanat siniset silmät ja hassu nassu. Otto on iso mammanpoika, joka huutelee, kun haluaa huomiota ja kipittää sitten kiireesti syliin. :) Jos miulla ois oma iso talo, niin pojat taitaisivat jäädä kotiin. ;)

Ansku, Aapelin sisko, on kasvatellut mahaansa mukavaan tahtiin. Pitääkin seuraavaksi ahtaa mamma koriin ja punnita se, veikkaan painonnousun olevan nyt kilon luokkaa. Sydänyön suklaisten E-pentujen pitäisi syntyä viikon päästä! Sitä odotellessa...

Kommando, Sirunakin tunnettu "Pata Rouva", mustavalkoinen villahousuinen maatiaisrouva, on taas metsästellyt villasukkia. Niitäkin pitäisi lähteä taas Sirun perässä poimimaan ja laittamaan takaisin kaappiin, jotta Siru voi metsästää ne sieltä uudestaan...

Kurrää! Kuten Sirkku da Action Cat sanoisi.