Lenni "lensi pesästä"

Meidän pieni sininen miehemme Lenni (FI*Sydänyön Finiarel, SBI a) muutti viikko sitten uuteen kotiinsa. Vähän oli haikea mieli, kun pikkumies lähti, kyllähän se niin näkyvä osa elämäämme ehti olla useita viikkoja. Ja myös kuuluva, Lenni kun osasi kyllä komentaa ja huomautella monenlaisistakin asioista. :D On ollut kovin hiljaista, kun ei ole enää Lennikkä täällä huutelemassa.

Ellin kiimaa täällä odotellaan. Olisi niin mukava, kun Elli saisi vielä ne yhdet pennut ja pääsisi sitten eläkkeelle mamman hommista. Elli on ehkä joitain merkkejä saattanut antaa, että kiima olisi tulossa, mutta onpa tuo rouva osannut puijata meitä aiemminkin. Sulho joutui joka tapauksessa vaihtoon, kun Andy-herra oli sen verran ahkeraan ruvennut pissailemaan. Mutta onneksi meillä on Andyn ja Anskun poika Remu-Seppo jatkamassa sukua. Pidetään peukkuja, että Ellin viimeiset lapsukaiset kuitenkin saataisiin alulle tässä kevään mittaan!

Muuten ei meillä ole tapahtunut ihmeempiä. Hienoisia suunnitelmia näyttelyiden suhteen tehty, tarkoitus tuoda pari kissaa Tampereelle toukokuussa ja sitten jonkinlaisella kokoonpanolla osallistua ISROKin kesäkuun näyttelyyn. Ehkä saattaisimme myös ensimmäistä kertaa lähteä POROKin näyttelyyn, kun siellä saattaisi olla Lennikin debytoimassa. :) Mutta katsellaan, miten nuo näyttelyt nyt sitten onnistuvat, kun niihin aikoihin on tässä perheessä sitten jo se kolmaskin ihminen, joka vaikuttaa menemisiimme varsin paljon. Hitusen pohdituttaa myös Mistelin jatko. Toivotaan, ettei se rupea ihan yhtä tiheään tahtiin juoksemaan kuin viime kesänä, niin se voitaisiin vielä pitää leikkaamattomana ja astuttaa joskus myöhemmin toisen kerran. Mutta jos se taas rupeaa juoksemaan niin tiheästi, niin sitten leikkautamme ihanan neitokaisemme, sillä ei sitä ole kiva pitää pillereilläkään jatkuvasti. Mutta pidetään peukkuja senkin suhteen!