skip to main |
skip to sidebar
Mistin kilpparityttö Faelnirv menehtyi suruksemme 10 päivän ikäisenä. Surumme oli suuri ja tunne aika avuton, kun asialle emme mitään voineet. Pelkäsimme viimeisenkin pennun puolesta, mutta se oli koko ajan hyvävointinen ja kasvoi hyvin. Oloa helpotti vähän, kun saimme lopultakin tietoa kuolinsyystä. Kyseessä ei ollut mikään periytyvä vika tai sairaus, vaan ikävä pöpö, joka vei Mistin pienokaisista kolme. Haimme Lennille (Sydänyön Finiarel) kaiken varalta antibioottikuurin ja tulipahan eläinlääkäri samalla tutkineeksi pojan, joka saikin ihan terveen paperit. Ja Misti samaten. Lenni täytti juuri tänään 4 viikkoa ja on voinut koko ajan mainiosti. Antibioottikuurikin on ohi. Näyttää siis siltä, että saamme tämän suloisen sinisen pojan pitää luonamme. :)
Lenni on sisarusten puuttuessa ollut todella paljon ihmisten kanssa ja sen kyllä huomaa. Lenni viihtyy todella hyvin sylissä ja tulee mielellään nukkumaan syliin tai viereen. Kiinteää ruokaa on jo vähän maisteltu, mutta maitobaarissa poju viihtyy ainokaisena kyllä mieluiten, kun sieltä kerran hyvin saakin massuntäytettä. Lennillä näkyy jo sukkien rajat ja kiilojenkin joten kuten. Poika vaikuttaa varsin hyvätasoiselta, mutta katsellaan, miten pieni murunen kehittyy. Misti on ollut yhtä ihana äiti kuin Nuppukin ja Lenni saa edelleen hoivaa sekä mammalta että mummilta. Myös muut kissamme ovat suhtautuneet Lenniin hienosti. On sitä käynyt niin Elli kuin Sirukin pussaamassa. Alla kuvia Lennistä 4-viikkoisena.
Valitettavasti Misti menetti pienokaisistaan ensimmäisenä syntyneen pojan tiistai-iltana. Pienen paino ei lähtenyt nousemaan, siitä ei vain ollut elämään. Mutta nyt pieni on aina vahva ja terve. Onneksi kaksi jäljellä olevaa pentua, tyttö ja poika, ovat ruvenneet kasvamaan hyvin ja ovat todella tomeria ja terhakoita. Pennut ovat aina menossa tissille, kun mamma vain menee pesään ja nopeasti löytävätkin tiensä nisille. Pentujen Nuppu-mummi (GIC Sydänyön Arvokkain Aarre, SBI a) osallistuu edelleen aktiivisesti pentujen hoitoon, ja Mistin ollessa pois pesästä, Nuppu pitää huolen siitä, että vauvoilla on lämmin. :) Alla olevassa kuvassa toinen pennuista nukkuu Nupun selän päällä.
Pennut ovat alkaneet saada vähän väriä nassuunsa ja korviinsa. Tyttö on ruskea- tai sinikilppari ja poika sininen tai ruskea. Pienet harjoittelevat jo kovasti kehräämistä, ja ainakin toinen niistä on jo onnistunut mönkimään pesästä muuhun osaan pentulaatikkoa. Ja onpa se sitten onnistunut kiipeämään takaisinkin. Misti haluaisi aamuyöstä aina siirtää pentunsa sänkyyn ihmisten seuraan. Tämä johtunee lähinnä siitä, että Misti haluaisi olla sekä ihmisten että pentujensa lähellä. Ainakin se kehrää todella tyytyväisenä, jos sitä jaksaa mennä silittämään joksikin aikaa, kun se imettää pentujaan pesässä.
Misti (CH Sydänyön Ciccurancäccyrä, SBI f) synnytti eilen 28.11.2010 neljä birmavauvaa. Synnytys sujui varsin helposti eikä Misti juuri ihmisten apua kaipaillut missään vaiheessa. Istukatkin rouskutteli menemään sellaisella tarmolla. Valitettavasti vain neljäs pentu, pieni poika, syntyi kuolleena, mutta pitää olla onnellinen siitä, että muut kolme voivat hyvin ja että Misti sai tuon neljännenkin synnytettyä, niin ei jäänyt sisälle mitään. Mistin katraassa näyttäisi olevan poika 75 g, tyttö 96 g ja poika 87 g.
Mistillä on hoitoapuna äitinsä Nuppu, näiden pentujen mummi siis. Nuppu hoitaa pentuja Mistin apuna. Se menee makaamaan pentujen viereen Mistin poissaollessa ja kipittää huolestuneena pentujen luokse heti, jos ne rupeavat kitisemään. Nuppu viihtyy myös Mistin kanssa yhdessä pentupesässä pentuja hoitamassa. Kumpikin birmarouva vaikuttaa varsin tyytyväiseltä tähän järjestelyyn kuten alla olevasta kuvasta näkyy.
Vielä on reilu viikko jäljellä odotusta ja sitten koittaa Mistin laskettu aika. Vaaka näyttää nyt plussaa noin kilon verran, joten eiköhän sieltä ainakin kaksi pienokaista tule. Hyvinkin voi olla, että tulee se määrä, jonka tyttösemme ovat tähän asti saaneet joka pentueessa aikaiseksi. Kohtahan tässä saa alkaa jännittää, mitä sieltä tulee värien ja sukupuolten suhteen. :) Toivottavasti paljon tyttösiä, vaikkei kolleissakaan mitään vikaa ole, mutta niitä meille on viime pentueissa siunaantunut kyllä ihan riittävästi. ;) Toivotaan vain, että loppuraskaus menee hyvin ja synnytys sujuu ongelmitta. Vielä kun itse osaisi olla hermoilematta...
Misti ja vauvamassu 19.11.2010.
Oi ihanuutta! Iki-ihana rakas sulotar Mistelimme (CH Sydänyön Ciccurancäccyrä, SBI f) näyttäisi kuin näyttäisikin olevan pieniin päin! Mistin ja Herculeksen rakkauden lapsia odotetaan syntyviksi 29.11., joten vielä on reilun kuukauden odotus edessä. Misti on tähän mennessä nostanut painoaan n. 300 grammaa ja se näkyy tuossa hoikassa neitokaisessa kyllä jo. :) Misti on vähän rauhoittunut ja viettää paljon aikaa nukkuen, mutta kyllä sen lempipaikka on silti edelleen keittiön lasivitriinikaapin päällä, jonne muut kissat eivät muuten meillä hyppelekään. Tuleva isukki on samanlainen loikkija (se niistä kömpelöistä birmoista), joten saa nähdä, millaisia riekkujia lapsista sitten tulee. Jännityksellä seuraamme Mistin massun kasvua. :)
Ihana Mistimme (CH Sydänyön Ciccurancäccyrä, SBI f) alkoi riemuksemme lauleskella taas viime viikolla. Misti pääsi sitten vierailemaan komean nuoren herran (IC Kolmikulman Hercules, SBI e) luona. Veimme Mistin Herculeksen luo torstaina ja sunnuntaina haimme neitokaisen kotiin. Kissat olivat jo uuvuttaneet toisensa ja Mistikin vaan makoili ja kaipasi kovasti silityksiä ihmisiltä. Nyt on edessä sitten muutama jännittävä viikko, kun odotellaan tietoa siitä, oliko treffeillä toivottu tulos. Mikäli niin onnellisesti kävisi, että Misti olisi pieniin päin, odotettaisiin Sydänyön F-pentuetta syntyväksi marraskuun lopulla. Syntyvät naperot olisivat ensimmäiset kolmannen polven Sydänyön kissat, joten voitte arvata, että ne lapsukaiset ovat odotettuja! Pidetään siis peukkuja, jotta muutaman viikon päästä Mistin massusta löytyy kaksi riviä punaisia jouluvaloja. ;)
Syksyn tullen ovat ilmeisesti kesän uinailleet birmaneitokaiset alkaneet taas havahtua. Nuori herramme Ossi (Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21) on ollut nyt pari päivää treffeillä lilatabbykaunokaisen Lillin (Pikkulan Alma) luona. Toivottavasti marraskuun puolivälin tienoilla olisi sitten suklaisia birmapienokaisia luvassa Lila-Lillin kissalaan. Aika näyttää, tuottiko Ossin vierailu tulosta.
Vihdoin voitaisiin meilläkin ehkä päästä jännittämään uusia vaaveja, sillä Misti on availlut ääntään ja laulaa luikautellut varsin kuuluvasti vanhempieni iloksi. Toiveissa olisi, että Misti pääsisi seuraavasta kiimasta treffeille Herculeksen (Kolmikulman Hercules, SBI e) kanssa. Sieltä voisi sitten syntyä kauan haaveilemani punainen tai creme tyttö, mutta kilpparikin kelpuutetaan kyllä. ;) Toivottavasti Misti pääsee treffeille ja saataisiin vuoden tauon jälkeen meilläkin taas ihastella pikkutassujen tepsutusta.
Mainitsemisen arvoista on myös, että piipahdimme elokuun lopulla Ronin (Sydänyön En Muute Ollu Mie, SBI b) kanssa Vantaalla näyttelyissä. Roni käyttäytyi varsin hienosti ensimmäisessä näyttelyssään ja sai serttin kastraattiluokasta. TP-valinnassakin käytiin ja hävittiin norskiherralle. Mutta tärkeintä oli, että Roni käyttäytyi hienosti ja sai vähän näyttelykokemusta, jos sitä vaikka nähtäisiin näyttelyissä vielä uudestaankin.
Kissalamme on nyt myös muuttanut Jyväskylään. Näyttelyihin pääseminen hankaloituu nyt sen verran, että näyttelykissamme asustelevat melkeinpä kaikki Joensuun suunnalla. :D Luonamme asuvista kissoista Elli ja Nuppu on vapautettu näyttelyistä nyt leikkaamattomien luokissa, kun molemmilla on GIC-titteli, joten ainostaan Iida voisi vielä näyttelyissä käydä. Mutta Iidaltakin puuttuu vain yksi kotimaan sertti, seuraava pitäisi sitten hakea ulkomailta ja sitten ei välttämättä pidemmälle enää edettäisikään. Noh, emmeköhän me silti vielä jonnekin näytelmiin itsemme järjestä. ;)
Anskun poika Rane (Sydänyön Elä Miulta Kysy) muutti noin viikko sitten uuteen kotiin Joensuuhun. Ranella on uudessa kodissaan leikkikaverina kuukauden nuorempi norskiherra ja kun omistajat ovat innostuneet valjasulkoilusta, on Ranella kyllä todelliset kissanpäivät. Pientä miestä tuli kyllä kova ikävä ja talo tuntui kummasti hiljaisemmalta, mutta on ihana tietää, että nyt sekä Ranella että Repellä on kissaseuraa. Rane saa varmasti myös kaipaamaansa huomiota uudessa kodissaan enemmän, kuin se sai meillä isomman lauman jäsenenä.
Roni asustelee vielä jonkin aikaa kotona ja sitten sekin muuttaa. Elokuussa koko kissala muuttaa Jyväskylään ainakin muutamaksi vuodeksi, katsotaan, josko sitten palautuisimme takaisin kotikonnuille.
Aikaa on taas vierähtänyt hetki sitten edellisen kirjoittelun. Näyttelyissä on ehditty piipahtaa pariin otteeseen. Kesäkuussa oltiin Jämsässä Anskun kanssa, tuloksina 2 x CACS, ja viikkoa myöhemmin esiinnyttiin Siilinjärvellä. Siellä mukana olivat Iida, Ossi, Oona ja Remu. Tulokset olivat varsin mukavat: Iida sai ekan serttin luokkaan 7, Oona valmistui sunnuntaina Championiksi, Ossi valmistui niinikään Championiksi ja oli lisäksi la VP ja su VP ja TP ja Remu oli kumpanakin päivänä EX 1. Seuraavia näytelmiä ei ole vielä suunniteltu, mutta kohta kai pitäisi. :D Näillä helteillä vaan on mielessä jotain ihan muuta kuin näyttelyt.
Sydänyön D-pentue eli Death Can Dance, Dying In Your Arms, Demonized ja Daylight Dies täyttivät sunnuntaina 11.7.2010 vuoden! Paljon onnea Iidan ja Aapon lapsille! :)
Rakas maatuskakommandomme Siru (Kommando, Sirkku, Kurma, Mähmä, Silu-täti jne.) täytti eilen 1.6.2010 5 vuotta! Niin tulee kesällä kuluneeksi viisi vuotta siitäkin, kun Siru muutti meille. Eipä olisi kyllä silloin uskonut, millainen persoona tuosta kissasta kasvaa. Siru osaa olla niin suloinen ja hellä, mutta siitä löytyy kyllä ärhäkkyyttäkin välillä. :D Kiltti se on kuitenkin pohjimmiltaan, mutta motkottaa kyllä esim. joka kerta harjattaessa. Siru vietti eilen hienoa synttäripäivää leikkien uusilla minttuhiirillään, jotka sai lahjaksi, herkutellen minttunapeilla ja viettäen pari tuntia ulkona valjastellen. Jännitystäkin synttäripäivään onnistuttiin valitettavasti saamaan, kun roska-auto säikäytti Kommandon siihen malliin, että se onnistui rimpuilemaan itsensä irti valjaista. Kaikeksi onneksi Siru oli ilmeisesti sen verran järkyttynyt roska-autosta, että antoi hetken päästä normaalia paremmin kiinni. Sisälle turvaan kaipasi ilmeisesti hänkin. Omistaja koki siis ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun ei hetkeen koko kissaa nähnyt ja ehti jo kuvitella, miten Siru on kadonnut metsään. Onneksi kissa oli sisälle päästyään taas oma itsensä, omistajan sykkeen laskeminen kesti hitusen pidempään. :D Synttäripäivä kruunattiin kalaillallisella, jota Siru ahtoi napaansa tapansa mukaan parikin annosta. ;)
Onnea, onnea rakas Siru!
Olimme viime viikon sunnuntaina lauman kanssa siis PIROKin näyttelyssä ja samassa yhteydessä järjestetyssä birmojen erikoisnäyttelyssä. Päivä oli kiireinen ja touhukas, mutta niin hauska ja mukava, että ei väliä, vaikka "pikkuisen" kotiin lähtiessä väsyttikin. ;) Tuloksetkin olivat oikein mukavat. Birmojen erikoisnäyttelyssä Elli, Ansku ja Ossi sijoittuivat ryhmissään kolmansiksi ja Remu pokkasi Sädehtivimmät silmät -erikoispalkinnon! Ossi ja Onni olivat myös mukana kilpailemassa pörhein häntä -kisassa. Oli ihanaa nähdä kaikki Iidan ja Aapelin lapset kerralla, kiitos sijoituskodeille ja omistajille kissojen tuomisesta näyttelyyn! :)
PIROKin näyttelystäkin saatiin se, mitä lähdettiin hakemaan plus hiukan extraa. Ansku (GIC Sydänyön Basecamper, SBI c) sai bikineistään huolimatta ensimmäisen CACS-serttinsä, Oona (Sydänyön Demonized, SBI b 21) sai niinikään ensimmäisen serttinsä avoimesta luokasta ja Remu (Sydänyön En Mie Vuan Tiiä, SBI b) oli EX 1. Parhaiten pärjäsi Ossi (Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21), joka sai ensimmäisen avoimen luokan serttinsä ja oli lisäksi Värin Paras neljästä kissasta ja Tuomarin Paras! Hieno saavutus nuorelta kollilta, joka täytti vasta muutamaa päivää aikaisemmin 10 kuukautta! :) Ilahduttavaa oli myös nähdä, miten hienosti Ossi käyttäytyi paneelissa. Se kuitenkin asustelee ainoana kissana ja tämä oli Ossille vasta kolmas näyttely, joten herra oli kyllä oikein kiltisti. Kiitokset myös Henriikalle meidän pienen miehen kantamisesta paneelissa!
Nyt tässä on muutaman viikon hengähdystauko ja sitten suunta kohti KES-KISin Jämsän näyttelyä Anskun kanssa. :)
Tampereen näyttely ja birmojen erikoisnäyttely ovat enää viikon päässä ja näyttelyinnostus alkaa jo nostaa päätään. Kissojen pesuaikataulua pitää ruveta miettimään ihan tosissaan, osa niistä kun on pakko pestä vähän aiemmin, jotta turkki on näyttelyissä parhaimmillaan, ja toiset voi pestä vaikka edeltävänä iltana. Mielenkiinnolla odotan Anskun pesua, se ei ole ihan hetkeen pesulle joutunut, kun on ollut mammalomalla, ja jotenkin veikkaan, ettei rouva pesemisestä oikein ilahdu. :D Onneksi on helppojakin pestäviä, kuten Elli ja Iida.
PIROKin vahvistuskirje, joka sisälsi tietenkin kauan odotetun tuomarijoan, saapui keskiviikkona. Kissoistamme Anskun (GIC FIN*Sydänyön Basecamper, SBI c), Oonan (Sydänyön Demonized, SBI b 21) ja Ossin (Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21) arvostelee Beverly Elian ja Remun (Sydänyön En Mie Vuan Tiiä, SBI b) arvostelee Robert Lubrano. Saa nähdä, miten näyttelypäivään osaa nyt orientoitua, kun birmat ovat arvosteluvuorossa ensimmäisinä erikoisnäyttelyn takia. ;) Onneksi sen sentään tietää etukäteen, ettei tule yllätyksenä. Ja huom, birmoja on PIROKin näyttelyyn ilmoitettu lähes kaikissa väreissä! Edustettuina ovat sunnuntaina kaikki muut värit paitsi suklaakilpikonnatabbynaamio ja vastaava lila väritys. Eli paikalla pitäisi olla 18 eri naamioväritystä edustettuina! Toivottavasti nähdään siis Tampereella viikon päästä sunnuntaina! :)
Rakas birmarouvamme Elli (GIC FIN*Lirukallion Cuumaa tuhkaa, SBI g) täyttää tänään 21.4.2010 5 vuotta! Tuntuu uskomattomalta, että olemme saaneet pitää Ellin luonamme jo lähes viiden vuoden ajan. Elli-rouva on vain kaunistunut vuosi vuodelta ja se alkaa olla elämänsä kunnossa, painoa on nyt n. 3,5 kiloa! Elli on myös ruvennut pikkuisen kasvattamaan turkkia, ja minä maltan tuskin odottaa, että Elli saisi viimeiset pentunsa, jonka jälkeen se pääsee viettämään ansaittuja kastraatin päiviä. Myönnettävä se kai on, että odotan sitäkin, että pääsen Elliä sitten kastraattiluokissa taas näyttelyttämään. ;) Onhan sillä minisukat, mutta millainen birma se muuten onkaan! Onnea, onnea rakas Elli!
Murehtiessamme Mistin tilannetta unohdimme tyystin muistaa netissä Iidamme syntymäpäivää. Onneksi emme sitä muuten unohtaneet ja Iida saikin ansaitut lahjat ja herkut syntymäpäivänään täyttäessään 2 vuotta.
Onnea siis Iida (CH FIN*Zaraxe Aoife Enya, SBI b 21) 16.4.2010 johdosta! Myöhästyneet onnittelut myös Iidan veljille Morrikselle ja Bonolle!
Rane, jota pitkään vaivasivat vatsavaivat, näyttää nyt saaneen avun Inupekt Fortesta! Pikkumiehen maha on toiminut jo pari viikkoa normaalisti, kiitos kyseisen valmisteen. Ruokavaliokin on pystytty palauttamaan jo melko lailla entiseen, eli Rane saa syödäkseen vähän sitä sun tätä. Raksuja, lihaa ja erilaisia märkäruokia, kuten se on ennenkin syönyt. Katsellaan vielä jonkin aikaa Inupektin kanssa tätä syömäpuolta ja jos maha edelleen ok, niin kokeillaan, josko nyt pysyisi kunnossa ilmankin. :)
Rakas Mistimme aiheutti huolta ja murhetta huoltojoukoilleen tällä viikolla, kun se torstaina lakkasi kokonaan syömästä ja oli todella apaattinen. Normaalisti näkyvä ja kuuluva Misti makasi vain paikoillaan eikä edes juurikaan reagoinut silityksiin. Joi sentään itse vettä, mutta mitään ei suostunut syömään, joten annoin Mistille sitten Nutri-plus-geeliä aamulla ja illalla. Perjantaille saimme onneksi neidille eläinlääkäriajan. Mistin kohtu ja virtsarakko ultrattiin, mutta niissä ei ollut mitään poikkeavaa. Verinäytekin otettiin ja tulehdusarvot normaalit, ei sielläkään mitään epäilyttävää. Misti sai mahaa rauhoittavaa lääkettä ja Perlutexia kiiman katkaisuun ja ehkäisyyn, sehän nimittäin on kiimaillut todella ahkerasti kevään mittaan. Perjantai meni vielä pakkosyöttäessä, mutta lauantaina Misti oli aamulla tullut jo sänkyyn komentelemaan ja ruokaakin se söi jo ihan itse! Lauleskeluakin taas kuultiin, joten toivoa on, että näin vähällä selvittiin. Nyt katkaistaan kiima pillereillä ja pidetään se poissa siihen asti, kunnes Misti on saanut vähän lisää massaa. Katsellaan sitten, josko Misti pääsisi treffeille.
Ja koska Misti on nyt toipilas ja kasvattelee mahakarvoja (joita siis ajeltiin ultrausta varten), niin Misti ei osallistukaan birmojen erikoisnäyttelyyn. Mistin tilalle on sinne nyt vaihdettu Elli (GIC FIN*Lirukallion Cuumaa tuhkaa, SBI g). :)
Kotiuduimme eilen Remun (Sydänyön En Mie Vuan Tiiä, SBI b) kanssa Turun näyttelyreissusta. Reissu oli ajamista lukuunottamatta hieno, näyttely hyvin järjestetty ja toimiva ja oli mukava nähdä vanhoja tuttuja ja saada uusia. :) Remu käyttäytyi hienosti näyttelyissä ja pärjäsi ihan mukavasti. Lauantaina Remu oli EX 1 ja tuomarin paras, sunnuntaina tp-valinnassa voitettiin yksi ragdoll, mutta hävittiin toiselle. Nuori mies sai kuitenkin ansaittuja kehuja etenkin tyypistään ja luustostaan. Iso pentuhan se on. :)
Jos vaan kotiin saataisiin tilaa (eli Roni myytyä), niin Misti pääsisi varmaan tässä kevään aikana treffeille komean, nuoren cremenaamiokollin kanssa. Mistin sulho on nimeltään Kolmikulman Hercules. Tästä yhdistelmästä mahdollisia värejä olisivat uroksilla ruskea-, sini-, puna- ja cremenaamio ja naarailla ruskeakilpikonna-, sinikilpikonna-, puna- ja cremenaamio. Ihania punageenisiä tyttöjä voisi siis tulla tästä yhdistelmästä! :) Toivotaan, että suunnitelmat aikanaan toteutuvat...
On ehtinyt vierähtää aikaa sitten viime kirjoituksen. Jyväskylässä koimme pienen yllätyksen, sillä Iida voitti jälkeläisensä VP-kisassa. Noh, voitto tuli kotiin joka tapauksessa. ;) Tuomaritäti oli siitä hassu, että hän oli tosi tarkka sukista ja kiiloista, mutta Iidan tynkäkiilan hän kuitenkin antoi anteeksi, koska toinen kiila on täydellinen. :D Tuomareita on niin monenlaisia. Kaikki Iidan lapset käyttäytyivät kuitenkin todella hienosti näyttelyissä, kuten myös Remu, joten ylpeä sai taas olla lapsukaisista ja isommistakin.
Seinäjoellakin piipahdimme näyttelyissä Mistin ja Remun kanssa. Misti sai toisen serttin luokasta 7 ja on nyt jumissa ja Remu oli EX 1. Seuraava näyttely onkin jo ensi viikolla jälleen Remun kanssa. Nuori herra on silloin viimeistä kertaa pentuluokasssa.
Remu muutti juuri tänään sijoituskotiin Joensuuhun. Pienellä miehellä on siellä kaverina nuori ragdollherra Eelis ja pojat leikkivätkin jo tänään keskenään, joten vaikka Eelis välillä vähän sähisee nuoremmalle, niin pojat tulevat varmasti nopeasti juttuun keskenään. Rane jää vielä toistaiseksi kasvamaan kotiin, mutta Roni etsii vielä omaa kotiaan.
Seuraavat pentueemme ovat suunnitteilla Ellille ja Mistille. Saa nyt nähdä, kumpi niistä astutetaan ensin ja milloin se tapahtuu. Sulhot ovat molemmat punageenisiä, joten toiveissa on, että jommasta kummasta yhdistelmästä syntyisi punainen tai creme tyttö. :) Tarkempia tietoja tulee myöhemmin.
Näyttelysuunnitelmiakin on tehty lisää. Tampereella 16.5. järjestetään birmojen erikoisnäyttely, joten sinne tullaan paikalle isolla joukolla. Erikoisnäyttelyyn osallistuvat omista kissoistamme Ansku (GIC Sydänyön Basecamper, SBI c), Misti (CH Sydänyön Ciccurancäccyrä, SBI f), Iida (CH Zaraxe Aoife Enya, SBI b 21), Oona (Sydänyön Demonized, SBI b 21), Ossi (Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21) ja Remu (Sydänyön En Mie Vuan Tiiä, SBI b). Näistä Ansku, Oona, Ossi ja Remu osallistuvat myös PIROKin näyttelyyn. Kasvateistamme paikalla ovat lisäksi ainakin Onni ja Otto (Sydänyön Death Can Dance, SBI c 21, ja Sydänyön Daylight Dies, SBI b 21), ehkä myös Riku (Sydänyön Elä Minnuu Kaho, SBI b). Seuraava näyttely Tampereen jälkeen onkin varmaan sitten kesäinen Siilinjärven näyttely, sinne osallistujat ovat vielä mietinnässä. Mutta Tampereelle kaikki birmojen ystävät sankoin joukoin paikalle, sillä siellä on paikan päällä varmaan yli 100 birmaa!
Tällä viikolla päästään näyttelemään! Viikko kuluu mukavasti näyttelyvalmisteluja tehden eli pyykkiä ja kissoja pesten, verhoja tarvittaessa korjaillen ja tavaroita tarkastaen. Näin Ossia (Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21) lauantaina ja se oli kasvanut UPEASTI! En osannut Ossilta ihan tuollaista kehitystä odottaa, mutta otan sen kyllä mielihyvin vastaan. :D Ossi on edelleen yhtä reipas ja sosiaalinen kuin pikkupentunakin ja se on kehittänyt itselleen hienon birmavartalon ja todella kauniit birmakasvot. Innolla odotan näkeväni sunnuntaina, miten muut Iidan ja Aapon lapset ovat kasvaneet.
Pieneksi harmikseni kaikki Iidan lapsukaiset ovat samalla tuomarilla, joten kovin kummoisia siitospisteitä ei ole edes mahdollista saada. Mutta voi hyvin olla, että joku niistä nappaa VP-tittelin. Mukaan lähtevistä kissoista suurin osa (viisi) on samalla tuomarilla ja vain Remu eri tuomarilla. Molemmat tuomarit ovat minulle uusia tuttavuuksia, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä tuomarit kateista tuumaavat. Mistin, Iidan, Oonan, Ossin ja Onnin arvostelee Grazyna Laskowska-Malaga ja Remun arvostelee Marie Rihova.
Toivottavasti nähdään näyttelyissä! Tervetuloa juttelemaan ja ihastelemaan kissoja. ;)
Viime vuosi oli meille varsin mukava vuosi. Kissalaamme syntyi kaksi pentuetta, D- ja E-pentueet Iidalle ja Anskulle. Kumpikin tytöistä synnytti luonnollisesti ja pentuja oli molemmissa pentueissa neljä. Sydänyön kasvatteja on nyt siis kaikkiaan 17.
Näyttelyissäkin meni mukavasti. Tässä vähän katsausta viime vuoteen.GIC Lirukallion Cuumaa tuhkaa, SBI g, "Elli", valmistui Tallinnassa 21.2.2009 International Championiksi. Ellin saatua Tallinnasta serttin seuraavaankin luokkaan näyttelyura leikkaamattomien karkeloissa sai vielä jatkua ja Elli valmistuikin 13.12.2009 Grand International Championiksi! Matkan varrella Elli oli myös kerran TP (27.6.2009) ja Kategorian II Paras Siitosnaaras (27.6.2009).
GIC Sydänyön Arvokkain Aarre, SBI a, "Nuppu" valmistui Grand International Championiksi 15.11.2009 Kuopiossa.
Zaraxe Aoife Enya, SBI b 21, "Iida" sai Laihialta ensimmäiset avoimen luokan serttinsä maaliskuussa.
GIC Sydänyön Basecamper, SBI c, "Ansku" valmistui Championiksi Lahdessa 25.1.2009, International Championiksi 21.2.2009 Tallinnassa ja Grand International Championiksi Siilinjärvellä 28.6.2009. Ansku oli lisäksi viime vuonna kerran TP ja neljä kertaa VP.
CH Sydänyön Ciccurancäccyrä, SBI f, "Misti" aloitti näyttelyuransa pentu- ja nuorten luokista, joista tuloksena 6 x EX 1 ja kerran VP. Misti ehti myös valmistua Championiksi Laihialla 13.12.2009 voittaen joka kerta serttikilpailun ja ollen kerran TP ja kerran VP.
Sydänyön Demonized, SBI b 21, "Oona" aloitti näyttelyt pentuluokasta ja oli niissä 4 x EX 1 ja kerran TP.
Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21, "Ossi" aloitti myös uransa pentuluokasta ollen EX 1 ja TP-valinnoissa mukana.
Myös seuraavia Sydänyön kasvatteja nähtiin näyttelyissä viime vuonna:
*CH Sydänyön BombHasBeenPlanted, SBI b, "Aapeli" valmistui Championiksi Lahdessa 25.1.2009 ollen samalla VP. Aapeli sai myös serttin luokasta 7 ja oli toistamiseen VP Siilinjärvellä 27.6.2009.
Sydänyön Cauhucacara, SBI a, "Monni" osallistui kolme kertaa luokkiin 12 ja 11 ollen 3 x EX 1 ja kerran TP. Monni sai myös kaksi serttiä avoimesta luokasta.
Toivottavasti tämä vuosi menee yhtä mukavasti, menestymisestä viis. ;)
GIC Sydänyön Basecamper, CH Sydänyön BombHasBeenPlanted ja Sydänyön Bunnyjumper täyttävät tänään 2 vuotta! Paljon onnea Allulle, Aapelille ja Anskulle toivottavat kasvattajat ja koko karvainen lauma kissoja ja koiria. :) Niin se aika vaan menee, että nämäkin ehtivät jo kahden vuoden ikään. Pienistä pennuista on kasvanut isoja ja kauniita/komeita aikuisia. Onnea, onnea!
Pennut täyttivät keskiviikkona 14 viikkoa ja saivat samana päivänä toiset rokotteet ja samalla sirut. Veriryhmätestauksen tuloksia odotellaan. Riku (Sydänyön Elä Minnuu Kaho, SBI b) muutti tänään sitten uuteen kotiinsa Joensuuhun. Siellä on Rikua jo odoteltu innolla. :) Muut pojat ovat vielä kotona. Kohta voi alkaa odotella Jyväskylän näyttelyäkin. Tuomarijakoa odottelee aina yhtä innolla. ;)
Pennut ehtivät täyttää keskiviikkona jo 13 viikkoa. Isoin naperoista eli Remu huitelee jo yli 2 kilossa, ei varmaan Riku ja Ronikaan enää kaukana ole. Ruoka maistuu ja ovat pirteitä. Ranelle oli jo koti tiedossa, mutta se peruuntui ihan pari päivää sitten. Nyt Rane saakin sitten kasvaa kotona vähän pidempään, ennen kuin edes yritän löytää sille uutta kotia. Rane on näistä se herkkävatsainen ja haluankin olla itse hyvin selvillä siitä, mikä ruokavalio sille sopii, ennen kuin se muuttaa uuteen kotiin. Onhan se mukavampi pystyä ohjeistamaan uutta omistajaa täsmällisesti uuden perheenjäsenen hoidossa, eikä vain antaa summittaisia ohjeita. Pojista Riku muuttaa rokotuksen saatuaan Joensuuhun kotiin, jossa birmasta on haaveiltu jo pitkään. :) Jos hyvin käy, niin Riku saattaa tehdä myös osansa rodun jalostuksen saralla ja varmaan joskus näyttelyissäkin piipahtaa, vaikka toinen kiila vähän hakusessa onkin.
Ensi viikolla haetaan naperoille jo rokotukset ja sirut ja testataan veriryhmä. Niin se aika vaan menee!
E-pojat ovat ehtineet jo 12 viikon ikään. Kovasti ovat kasvaneet, isoin pojista painaa jo melkein 1,8 kiloa, pienin eli Rane on sekin jo sentään ylittänyt 1,3 kilon rajan! Pojat ovat todella touhukkaita ja leikkisiä, mutta tulevat myös mielellään viereen tai syliin nukkumaan. Mamman tissille mennään vielä, silloin kun mamma sallii, vaikka sieltä ei taida enää paljon mitään tullakaan. Pojat vaan kuolaavat onnellisina mamman mahapuolen ja oman nassunsa märäksi.
Pojista Riku ja Roni ovat vielä varaamatta. Roni on vähän rohkeampi, mutta Riku taas on seurallisempi. Kumpikin ovat pörröisiä, hyvin kasvaneita kollin alkuja. Näistä joku saa ihanan lemmikin, sillä parempaa lemmikkiähän ei olekaan kuin kastraattikolli. :) Pojat voi kastroida jo esim. puolen vuoden iässä, jolloin ne eivät ehdi aloittaa kollittelua, joten huolta merkkailusta ei ole. Kastraattikollit ovat myös leikkisämpiä ja seurallisempia kuin leikkaamattomat kollit tai tytöt ylipäätään. Näin yleistettynä tietenkin. ;) Pojat ovat hyvin sosiaalistettuja ja asianmukaisesti hoidettuja. Ne luovutetaan rekisteröityinä, rokotettuina, madotettuina, sirutettuina ja veriryhmätestattuina runsaan pentupaketin ja ohjeiden kera! Jos siis etsit elämäsi kissaa, niin ota yhteyttä! Riku ei ole näyttelytasoinen, mutta Ronin kanssa näyttelyitäkin voi harrastaa, jos se kiinnostaa.
Roni, Riku, Remu ja Rane olivat eilen oikein reippaita pikkukolleja eläinlääkärillä. Naperot saivat ensimmäisen rokotteensa, tällä kertaa Fel-O-Vaxia, ja kestivät sen kuin miehet. ;) Kotona oltiinkin sitten niin väsyneitä koko loppupäivä, että ei juuri muuta tehty kuin nukuttu. Yön kaikki nukkuivatkin vieressäni. Aamulla on sitten ruoka maistunut ja eilen kerättyä energiaa on kulutettu kyllä kiitettävästi. Tehosterokotus on sitten muutaman viikon päästä. Sitten tökitään pikkuisia vähän enemmänkin.
Meille vuoden ensimmäinen näyttely on tällä(kin) kertaa KES-KIS helmikuussa. Olemme paikalla vain sunnuntaina ja mukana on ihan mukava katras. Misti (CH Sydänyön Ciccurancäccyrä, SBI f) kilpailee ensimmäistä kertaa luokassa 7, Iida (Zaraxe Aoife Enya, SBI b 21) hakee viimeistä avoimen luokan serttiä, Iidan lapset Oona (Sydänyön Demonized, SBI b 21) ja Ossi (Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21) ovat ensimmäistä kertaa nuorten luokassa, Onni (Sydänyön Death Can Dance, SBI c 21) tekee ensiesiintymisensä näyttelyissä niin ikään luokassa 11 ja Remu (Sydänyön En Mie Vuan Tiiä, SBI b) on myös ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyynsä luokkaan 12. Aikamoinen läjä suklaanamusia on siis mukana. Ja kuten joku ehkä osaa rivien välistä lukea, niin jos koko lössi saadaan matkaan, niin suklaatabbyistä saadaan valittua VP, Iidalla on kasassa siitosluokka ja meillä ensimmäistä kertaa kasvattajaluokka! ;) Aikamoista hulinaa tulee päivä olemaan. Ja ei, en ole yksin kissojen kanssa matkassa. :D Toivottavasti nähdään Jyväskylässä!
Anskun pojat täyttävät tänään jo 11 viikkoa. Isoin kollin rotjake painaa jo melkein 1,6 kiloa, kun taas pienin (vatsavaivoista kärsinyt, mutta onneksemme jo toipunut Rane) vain noin 1,2 kiloa. Kaikki kuitenkin syövät hyvällä ruokahalulla ja ovat toimeliaita ja pirteitä, ja onkin ollut ihana seurata taas niiden raveja. Rane nukkuu parhaillaan sylissäni, se on todella hellyydenkipeä pieni poika. Kovasti se aina kehrääkin. Ranelle on varmaankin löytynyt jo koti, se pääsee viettämään lokoisia lemmikkikissan päiviä sitten. Remullekin on ehkä sijoituskoti löytynyt, ellen onnistu pitämään sitä itse, mutta Roni (siitos- ja näyttelytasoinen) ja Riku (siitostasoinen) etsivät vielä omaa kotia. Pojat ovat todella suloisia touhupeppuja, jotka pitävät myös päivittäisistä hellyttelyhetkistä. Suloisista suklaapojista saa tietoa kasvattajalta p. 050-4033413/Tiina tai tiina(at)sydanyon.net .
Roni.
