Olimme Tessan (Sydänyön Hellät Tunteet, SBI a) kanssa Tampereella näyttelyissä viime viikonloppuna. Tessa käyttäytyi, kuten olimme olettaneetkin, eli todella reippaasti ja rennosti. Eläinlääkärin tarkastus meni ilman mitään mutinoita ja häkkiinkin Tessa asettui todella hyvin. Neiti rupesi varsin pian jo nukkumaan! Ja ruokakin maistui, joten se siitä näyttelystressistä. ;)
Arvostelussa Tessaa vähän jännitti lauantaina, mutta ei se paljon sen käytöksessä näkynyt. Tuomarin kanssa olimme eri mieltä Tessan takakiiloista, hänen mielestään niiden suhteen tulee ongelmia myöhemmin, minä ja muut kasvattajat olimme eri mieltä. :D Noh, lauantain tuomari oli muutenkin omalaatuinen ja mm. vaihtamassa yhden kissan väriä mahdottomaksi ja selkeästi vääräksi, mutta näitä aina sattuu. ;) Sunnuntain tuomari kehuikin sitten Tessaa kovasti, eivätkä kiilatkaan aiheuttaneet mutinoita, vaan olivat ex. Joten se niistä ongelmista. Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi hyvä fiilis sekä minulle että pennulle, ja sijoituskodin pikkuväki oli innoissaan ruusukkeista.
Hertta-neitonen on kotona kasvanut kovasti. Pikkupossu on päässyt maistelemaan kermaviiliä ja kohta aloitetaan sitten lihaan ja purkkiruokiin tutustuminen. Hertta osaa jo kömpiä pois pentulaatikosta ja taapertaa tai lyllertää pieniä matkoja. Kovin kauas se ei vielä uskalla lähteä, mutta Liian tai meidän aikuisten kantelemana pääsee kyllä näkemään jo "suurta maailmaa". Sukista ja kiiloistakin näkee jo jotain, sillä sininen väri on ruvennut kivasti leviämään, mutta cremestä ei ole vielä aavistustakaan, joten saa nähdä, millaiset valkoiset osat typykkä lopulta saa. Mutta ainakin tällä hetkellä valkoiset osat näyttävät olevan näyttelyitäkin ajatellen riittävän hyvin kohdallaan. Hertta on kyllä kaiken lisäksi sellaisesta yhdistelmästä, että kyllä tämä typykkä pitää joko jättää kotiin tai sijoittaa hyvään kotiin! Anskun ainokainen tyttö, meille kovin rakas. :)
10.9.2012
Hertta on täällä!
Blogin päivitys on jäänyt tyystin unohduksiin kaiken muutoksen keskellä. Kissalamme on siis muuttanut (jälleen), vaikutamme nyt Pohjois-Pohjanmaalla Pyhäjärvellä. Katit sopeutuivat muuttoon hyvin, tuntuvat ainakin tykkäävän, kun on enemmän tilaa tassutella. Omiin työ- ja harrastuskuvioihin sopeutuminen vie aikansa, kun on tottunut olemaan tytön kanssa kotosalla. Mutta jospa nyt tulisi blogiakin taas päiviteltyä ahkerammin!
Sellaista ihanaa on kuitenkin kissalassamme tapahtunut, että Ansku sai pentunsa! Elokuun 24. päivänä aamupäivän aikaan Ansku synnytti kolme pentua. Pelkästään iloinen se tapahtuma ei kuitenkaan ollut, sillä molemmat pojat menetettiin. Molemmat olivat tehneet hätäkakat, joten ilmeisesti istukat olivat irronneet liian aikaisin. Mitään vikaa pennuissa ei näyttänyt olevan. Miksi pojat eivät elävinä maailmaan selvinneet, ei tule selviämään koskaan. Onneksi sentään Anskulle jäi yksi hoivattava, Anskun ihan ensimmäinen ja ainoa tyttö, joka on saanut lempinimekseen Hertta. Hertta on suloinen sinikilppari pallero, joka on koko ajan hienosti lisännyt painoaan, joten maitoa emolla on ainakin riittänyt. Nyt Hertalla on ikää jo 2,5 viikkoa, pikkusilmillä katsellaan hämmästellen maailmaa ja jalatkin jo vähän kantavat, vaikka mikään kiire pois pesästä ei tällä neidillä kyllä vielä ole. Nyt katsellaan rauhassa, miten Hertta kehittyy ja mietitään, jatkaako neiti kenties äitinsä sukua vai ei. Ainakin Hertta näyttää perineen Anskun kauniin pään, joten voitte uskoa, että meikäläinen on kuolaten istunut pentulaatikon vierellä ja miettinyt, että voisihan se kuudes kissa tässä kotonakin mennä. :D
Elli ja Roni ovat nyt sitten olleet Mistille seuraa pitämässä äitini luona ja niitä on kyllä jo kova ikävä! Pitää jossain vaiheessa vaihtaa toiset kissat Mistin seuraksi, jotta Eltsu ja Rontsukin pääsevät kotiin välillä. Ellin ja Ronin kanssa pitäisi kai jossain kohtaa sitä ulkomaan näyttelyreissuakin suunnitella. Jos nyt alkajaisiksi selviytyisi ensi viikonlopun PIROKin näyttelystä, jossa Tessa (Sydänyön Hellät Tunteet, SBI a) tekee debyyttinsä!
Mutta tällaisia kuulumisia meiltä nyt. Hertta-pallukan virallinen nimi on nyt varmistunut, ensin mietin kahden vaihtoehdon välillä: Sydänyön Inte Bara Detta ja Sydänyön Ilimanmuuta, mutta Merja Ahlberg keksi, että Hertan nimessä pitäisi tietysti olla Hjärta, joten hylkäsin molemmat aiemmin miettimäni. Saanen siis esitellä: Sydänyön Innerst i Hjärtat, "Hertta", SBI g. Kuvassa ikää 2 viikkoa.
Sellaista ihanaa on kuitenkin kissalassamme tapahtunut, että Ansku sai pentunsa! Elokuun 24. päivänä aamupäivän aikaan Ansku synnytti kolme pentua. Pelkästään iloinen se tapahtuma ei kuitenkaan ollut, sillä molemmat pojat menetettiin. Molemmat olivat tehneet hätäkakat, joten ilmeisesti istukat olivat irronneet liian aikaisin. Mitään vikaa pennuissa ei näyttänyt olevan. Miksi pojat eivät elävinä maailmaan selvinneet, ei tule selviämään koskaan. Onneksi sentään Anskulle jäi yksi hoivattava, Anskun ihan ensimmäinen ja ainoa tyttö, joka on saanut lempinimekseen Hertta. Hertta on suloinen sinikilppari pallero, joka on koko ajan hienosti lisännyt painoaan, joten maitoa emolla on ainakin riittänyt. Nyt Hertalla on ikää jo 2,5 viikkoa, pikkusilmillä katsellaan hämmästellen maailmaa ja jalatkin jo vähän kantavat, vaikka mikään kiire pois pesästä ei tällä neidillä kyllä vielä ole. Nyt katsellaan rauhassa, miten Hertta kehittyy ja mietitään, jatkaako neiti kenties äitinsä sukua vai ei. Ainakin Hertta näyttää perineen Anskun kauniin pään, joten voitte uskoa, että meikäläinen on kuolaten istunut pentulaatikon vierellä ja miettinyt, että voisihan se kuudes kissa tässä kotonakin mennä. :D
Elli ja Roni ovat nyt sitten olleet Mistille seuraa pitämässä äitini luona ja niitä on kyllä jo kova ikävä! Pitää jossain vaiheessa vaihtaa toiset kissat Mistin seuraksi, jotta Eltsu ja Rontsukin pääsevät kotiin välillä. Ellin ja Ronin kanssa pitäisi kai jossain kohtaa sitä ulkomaan näyttelyreissuakin suunnitella. Jos nyt alkajaisiksi selviytyisi ensi viikonlopun PIROKin näyttelystä, jossa Tessa (Sydänyön Hellät Tunteet, SBI a) tekee debyyttinsä!
Mutta tällaisia kuulumisia meiltä nyt. Hertta-pallukan virallinen nimi on nyt varmistunut, ensin mietin kahden vaihtoehdon välillä: Sydänyön Inte Bara Detta ja Sydänyön Ilimanmuuta, mutta Merja Ahlberg keksi, että Hertan nimessä pitäisi tietysti olla Hjärta, joten hylkäsin molemmat aiemmin miettimäni. Saanen siis esitellä: Sydänyön Innerst i Hjärtat, "Hertta", SBI g. Kuvassa ikää 2 viikkoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
