Ahkerat apurit.

Allekirjoittaneeseen on iskenyt käsityövimma, ja sama virus näyttää tarttuneen kissoihin. Kuinka yllättävää. Kissat ovat auttamassa, kun neulon villasukkia tai lapasia, pureksivat virkkauslankaa, kun virkkaan paloja päiväpeittoon, syövät langan ompelukoneesta ja ottavat näyttelyverhojen nauhat omiin leikkeihinsä. Etenkin Misti ja Siru ovat olleet ompelutöissä auttamassa, mutta myös Elli on käynyt maistelemassa lankoja. Siru on välillä rosvonnut keskeneräisen työnkin, ja sitten olen saanut etsiä kadonnutta sukkapuikkoa hetken aikaa ja kirota kattia, kun poimin pudonneita silmukoita. Mutta olenpahan oppinut piilottamaan käsityöni, kun lopetan niiden väkertelyn siltä erää. Eilen oli kyllä Misti niin innokkaana auttamassa, kun ompelin Ossin näyttelyverhot valmiiksi, että aikaa kului "vähän" ylimääräistä, kun kissaa sai nostella vähän väliä pois ties minkä langanpätkän kimpusta. Mutta nyt on kissojen näyttelyverhot kaikkine osineen kunnossa, joskin Nupun verhot saivat pikantin säväyksen, kun silitysrauta päätti vuorostaan ryhtyä temppuilemaan. Mutta jospa se tuo vaikka vain onnea! :D

Anskun pienet pojat täyttivät viime viikolla jo kaksi viikkoa. Kaikki ovat suklaanaamioita ja niin suloisia palleroita että! Roni kapusi jo eilen pois pentulaatikosta, ja muutenkin niitä alkaa jo kiinnostaa muukin kuin maitobaarissa oleskelu. Ne tulevat mielellään seurustelemaan kanssani, kun menen katsomaan niitä. Siellä sitä sitten ollaan molemmat kädet kainaloita myöten pentulaatikossa. ;) Ja pienet tulevat ihan viereen pötköttelemään tai kiipeilevät käsivarsien yli ja katsoa tapittavat nappisilmillään, joiden katse ei tunnu oikein kiinnittyvän vielä mihinkään. Eihän tässä mene enää kauaa, kun ne jo viipottavat ympäriinsä ja kuuluu taas parkettilattialta tuttu "läpä-läpä".

Tällaisia pieniä kavereita meillä lyllertää pentulaatikossa.