Jos sitä vaikka aloittaisi...

Onhan se käynyt mielessä. Blogin kirjoittaminen. En mie ite, mutta kissat. Niillä on asiaa ja jonkun täytyy toimia tulkkina, kun eivät nuo meidän otukset ainakaan oikein hallitse kymmensormijärjestelmää.

Iida ja Aapeli saivat neljä ihanaa birmapalleroa heinäkuussa, ja nyt ne ovat jo niin isoja, että kaksi niistä lähtee huomenna maailmalle. Oona (suklaatabby) ja Ossi (suklaatabby myöskin) muuttavat huomenna sijoituskoteihinsa. Oonan kanssa ainakin on tarkoitus käväistä silloin tällöin näyttelyissäkin, ja kummallekin on kaavailtu jonkin sortin siitosuraa. Parhaillaan kyseiset isot ipanat ovat taas maitobaarissa. Iida ei ole vieroittanut niitä yhtään! Miun superkollit Onni (lilatabby) ja Otto (suklaatabby) ovat vielä kotia vailla. Onni on kehräävä pikkumies, jolla on ihanat siniset silmät ja hassu nassu. Otto on iso mammanpoika, joka huutelee, kun haluaa huomiota ja kipittää sitten kiireesti syliin. :) Jos miulla ois oma iso talo, niin pojat taitaisivat jäädä kotiin. ;)

Ansku, Aapelin sisko, on kasvatellut mahaansa mukavaan tahtiin. Pitääkin seuraavaksi ahtaa mamma koriin ja punnita se, veikkaan painonnousun olevan nyt kilon luokkaa. Sydänyön suklaisten E-pentujen pitäisi syntyä viikon päästä! Sitä odotellessa...

Kommando, Sirunakin tunnettu "Pata Rouva", mustavalkoinen villahousuinen maatiaisrouva, on taas metsästellyt villasukkia. Niitäkin pitäisi lähteä taas Sirun perässä poimimaan ja laittamaan takaisin kaappiin, jotta Siru voi metsästää ne sieltä uudestaan...

Kurrää! Kuten Sirkku da Action Cat sanoisi.