Pentukuumetta.

Ihana Mistimme (CH Sydänyön Ciccurancäccyrä, SBI f) alkoi riemuksemme lauleskella taas viime viikolla. Misti pääsi sitten vierailemaan komean nuoren herran (IC Kolmikulman Hercules, SBI e) luona. Veimme Mistin Herculeksen luo torstaina ja sunnuntaina haimme neitokaisen kotiin. Kissat olivat jo uuvuttaneet toisensa ja Mistikin vaan makoili ja kaipasi kovasti silityksiä ihmisiltä. Nyt on edessä sitten muutama jännittävä viikko, kun odotellaan tietoa siitä, oliko treffeillä toivottu tulos. Mikäli niin onnellisesti kävisi, että Misti olisi pieniin päin, odotettaisiin Sydänyön F-pentuetta syntyväksi marraskuun lopulla. Syntyvät naperot olisivat ensimmäiset kolmannen polven Sydänyön kissat, joten voitte arvata, että ne lapsukaiset ovat odotettuja! Pidetään siis peukkuja, jotta muutaman viikon päästä Mistin massusta löytyy kaksi riviä punaisia jouluvaloja. ;)

Birman laulua.

Syksyn tullen ovat ilmeisesti kesän uinailleet birmaneitokaiset alkaneet taas havahtua. Nuori herramme Ossi (Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21) on ollut nyt pari päivää treffeillä lilatabbykaunokaisen Lillin (Pikkulan Alma) luona. Toivottavasti marraskuun puolivälin tienoilla olisi sitten suklaisia birmapienokaisia luvassa Lila-Lillin kissalaan. Aika näyttää, tuottiko Ossin vierailu tulosta.

Vihdoin voitaisiin meilläkin ehkä päästä jännittämään uusia vaaveja, sillä Misti on availlut ääntään ja laulaa luikautellut varsin kuuluvasti vanhempieni iloksi. Toiveissa olisi, että Misti pääsisi seuraavasta kiimasta treffeille Herculeksen (Kolmikulman Hercules, SBI e) kanssa. Sieltä voisi sitten syntyä kauan haaveilemani punainen tai creme tyttö, mutta kilpparikin kelpuutetaan kyllä. ;) Toivottavasti Misti pääsee treffeille ja saataisiin vuoden tauon jälkeen meilläkin taas ihastella pikkutassujen tepsutusta.

Mainitsemisen arvoista on myös, että piipahdimme elokuun lopulla Ronin (Sydänyön En Muute Ollu Mie, SBI b) kanssa Vantaalla näyttelyissä. Roni käyttäytyi varsin hienosti ensimmäisessä näyttelyssään ja sai serttin kastraattiluokasta. TP-valinnassakin käytiin ja hävittiin norskiherralle. Mutta tärkeintä oli, että Roni käyttäytyi hienosti ja sai vähän näyttelykokemusta, jos sitä vaikka nähtäisiin näyttelyissä vielä uudestaankin.

Kissalamme on nyt myös muuttanut Jyväskylään. Näyttelyihin pääseminen hankaloituu nyt sen verran, että näyttelykissamme asustelevat melkeinpä kaikki Joensuun suunnalla. :D Luonamme asuvista kissoista Elli ja Nuppu on vapautettu näyttelyistä nyt leikkaamattomien luokissa, kun molemmilla on GIC-titteli, joten ainostaan Iida voisi vielä näyttelyissä käydä. Mutta Iidaltakin puuttuu vain yksi kotimaan sertti, seuraava pitäisi sitten hakea ulkomailta ja sitten ei välttämättä pidemmälle enää edettäisikään. Noh, emmeköhän me silti vielä jonnekin näytelmiin itsemme järjestä. ;)

Rane muutti omaan kotiin.

Anskun poika Rane (Sydänyön Elä Miulta Kysy) muutti noin viikko sitten uuteen kotiin Joensuuhun. Ranella on uudessa kodissaan leikkikaverina kuukauden nuorempi norskiherra ja kun omistajat ovat innostuneet valjasulkoilusta, on Ranella kyllä todelliset kissanpäivät. Pientä miestä tuli kyllä kova ikävä ja talo tuntui kummasti hiljaisemmalta, mutta on ihana tietää, että nyt sekä Ranella että Repellä on kissaseuraa. Rane saa varmasti myös kaipaamaansa huomiota uudessa kodissaan enemmän, kuin se sai meillä isomman lauman jäsenenä.

Roni asustelee vielä jonkin aikaa kotona ja sitten sekin muuttaa. Elokuussa koko kissala muuttaa Jyväskylään ainakin muutamaksi vuodeksi, katsotaan, josko sitten palautuisimme takaisin kotikonnuille.

Kuulumisia.

Aikaa on taas vierähtänyt hetki sitten edellisen kirjoittelun. Näyttelyissä on ehditty piipahtaa pariin otteeseen. Kesäkuussa oltiin Jämsässä Anskun kanssa, tuloksina 2 x CACS, ja viikkoa myöhemmin esiinnyttiin Siilinjärvellä. Siellä mukana olivat Iida, Ossi, Oona ja Remu. Tulokset olivat varsin mukavat: Iida sai ekan serttin luokkaan 7, Oona valmistui sunnuntaina Championiksi, Ossi valmistui niinikään Championiksi ja oli lisäksi la VP ja su VP ja TP ja Remu oli kumpanakin päivänä EX 1. Seuraavia näytelmiä ei ole vielä suunniteltu, mutta kohta kai pitäisi. :D Näillä helteillä vaan on mielessä jotain ihan muuta kuin näyttelyt.

Sydänyön D-pentue eli Death Can Dance, Dying In Your Arms, Demonized ja Daylight Dies täyttivät sunnuntaina 11.7.2010 vuoden! Paljon onnea Iidan ja Aapon lapsille! :)

Siru 5 vuotta 1.6.2010!

Rakas maatuskakommandomme Siru (Kommando, Sirkku, Kurma, Mähmä, Silu-täti jne.) täytti eilen 1.6.2010 5 vuotta! Niin tulee kesällä kuluneeksi viisi vuotta siitäkin, kun Siru muutti meille. Eipä olisi kyllä silloin uskonut, millainen persoona tuosta kissasta kasvaa. Siru osaa olla niin suloinen ja hellä, mutta siitä löytyy kyllä ärhäkkyyttäkin välillä. :D Kiltti se on kuitenkin pohjimmiltaan, mutta motkottaa kyllä esim. joka kerta harjattaessa. Siru vietti eilen hienoa synttäripäivää leikkien uusilla minttuhiirillään, jotka sai lahjaksi, herkutellen minttunapeilla ja viettäen pari tuntia ulkona valjastellen. Jännitystäkin synttäripäivään onnistuttiin valitettavasti saamaan, kun roska-auto säikäytti Kommandon siihen malliin, että se onnistui rimpuilemaan itsensä irti valjaista. Kaikeksi onneksi Siru oli ilmeisesti sen verran järkyttynyt roska-autosta, että antoi hetken päästä normaalia paremmin kiinni. Sisälle turvaan kaipasi ilmeisesti hänkin. Omistaja koki siis ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun ei hetkeen koko kissaa nähnyt ja ehti jo kuvitella, miten Siru on kadonnut metsään. Onneksi kissa oli sisälle päästyään taas oma itsensä, omistajan sykkeen laskeminen kesti hitusen pidempään. :D Synttäripäivä kruunattiin kalaillallisella, jota Siru ahtoi napaansa tapansa mukaan parikin annosta. ;)

Onnea, onnea rakas Siru!

Uutisia näyttelyreissulta.

Olimme viime viikon sunnuntaina lauman kanssa siis PIROKin näyttelyssä ja samassa yhteydessä järjestetyssä birmojen erikoisnäyttelyssä. Päivä oli kiireinen ja touhukas, mutta niin hauska ja mukava, että ei väliä, vaikka "pikkuisen" kotiin lähtiessä väsyttikin. ;) Tuloksetkin olivat oikein mukavat. Birmojen erikoisnäyttelyssä Elli, Ansku ja Ossi sijoittuivat ryhmissään kolmansiksi ja Remu pokkasi Sädehtivimmät silmät -erikoispalkinnon! Ossi ja Onni olivat myös mukana kilpailemassa pörhein häntä -kisassa. Oli ihanaa nähdä kaikki Iidan ja Aapelin lapset kerralla, kiitos sijoituskodeille ja omistajille kissojen tuomisesta näyttelyyn! :)

PIROKin näyttelystäkin saatiin se, mitä lähdettiin hakemaan plus hiukan extraa. Ansku (GIC Sydänyön Basecamper, SBI c) sai bikineistään huolimatta ensimmäisen CACS-serttinsä, Oona (Sydänyön Demonized, SBI b 21) sai niinikään ensimmäisen serttinsä avoimesta luokasta ja Remu (Sydänyön En Mie Vuan Tiiä, SBI b) oli EX 1. Parhaiten pärjäsi Ossi (Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21), joka sai ensimmäisen avoimen luokan serttinsä ja oli lisäksi Värin Paras neljästä kissasta ja Tuomarin Paras! Hieno saavutus nuorelta kollilta, joka täytti vasta muutamaa päivää aikaisemmin 10 kuukautta! :) Ilahduttavaa oli myös nähdä, miten hienosti Ossi käyttäytyi paneelissa. Se kuitenkin asustelee ainoana kissana ja tämä oli Ossille vasta kolmas näyttely, joten herra oli kyllä oikein kiltisti. Kiitokset myös Henriikalle meidän pienen miehen kantamisesta paneelissa!

Nyt tässä on muutaman viikon hengähdystauko ja sitten suunta kohti KES-KISin Jämsän näyttelyä Anskun kanssa. :)

Näyttelykuume nousee.

Tampereen näyttely ja birmojen erikoisnäyttely ovat enää viikon päässä ja näyttelyinnostus alkaa jo nostaa päätään. Kissojen pesuaikataulua pitää ruveta miettimään ihan tosissaan, osa niistä kun on pakko pestä vähän aiemmin, jotta turkki on näyttelyissä parhaimmillaan, ja toiset voi pestä vaikka edeltävänä iltana. Mielenkiinnolla odotan Anskun pesua, se ei ole ihan hetkeen pesulle joutunut, kun on ollut mammalomalla, ja jotenkin veikkaan, ettei rouva pesemisestä oikein ilahdu. :D Onneksi on helppojakin pestäviä, kuten Elli ja Iida.

PIROKin vahvistuskirje, joka sisälsi tietenkin kauan odotetun tuomarijoan, saapui keskiviikkona. Kissoistamme Anskun (GIC FIN*Sydänyön Basecamper, SBI c), Oonan (Sydänyön Demonized, SBI b 21) ja Ossin (Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21) arvostelee Beverly Elian ja Remun (Sydänyön En Mie Vuan Tiiä, SBI b) arvostelee Robert Lubrano. Saa nähdä, miten näyttelypäivään osaa nyt orientoitua, kun birmat ovat arvosteluvuorossa ensimmäisinä erikoisnäyttelyn takia. ;) Onneksi sen sentään tietää etukäteen, ettei tule yllätyksenä. Ja huom, birmoja on PIROKin näyttelyyn ilmoitettu lähes kaikissa väreissä! Edustettuina ovat sunnuntaina kaikki muut värit paitsi suklaakilpikonnatabbynaamio ja vastaava lila väritys. Eli paikalla pitäisi olla 18 eri naamioväritystä edustettuina! Toivottavasti nähdään siis Tampereella viikon päästä sunnuntaina! :)