15.9.2010

Birman laulua.

Syksyn tullen ovat ilmeisesti kesän uinailleet birmaneitokaiset alkaneet taas havahtua. Nuori herramme Ossi (Sydänyön Dying In Your Arms, SBI b 21) on ollut nyt pari päivää treffeillä lilatabbykaunokaisen Lillin (Pikkulan Alma) luona. Toivottavasti marraskuun puolivälin tienoilla olisi sitten suklaisia birmapienokaisia luvassa Lila-Lillin kissalaan. Aika näyttää, tuottiko Ossin vierailu tulosta.

Vihdoin voitaisiin meilläkin ehkä päästä jännittämään uusia vaaveja, sillä Misti on availlut ääntään ja laulaa luikautellut varsin kuuluvasti vanhempieni iloksi. Toiveissa olisi, että Misti pääsisi seuraavasta kiimasta treffeille Herculeksen (Kolmikulman Hercules, SBI e) kanssa. Sieltä voisi sitten syntyä kauan haaveilemani punainen tai creme tyttö, mutta kilpparikin kelpuutetaan kyllä. ;) Toivottavasti Misti pääsee treffeille ja saataisiin vuoden tauon jälkeen meilläkin taas ihastella pikkutassujen tepsutusta.

Mainitsemisen arvoista on myös, että piipahdimme elokuun lopulla Ronin (Sydänyön En Muute Ollu Mie, SBI b) kanssa Vantaalla näyttelyissä. Roni käyttäytyi varsin hienosti ensimmäisessä näyttelyssään ja sai serttin kastraattiluokasta. TP-valinnassakin käytiin ja hävittiin norskiherralle. Mutta tärkeintä oli, että Roni käyttäytyi hienosti ja sai vähän näyttelykokemusta, jos sitä vaikka nähtäisiin näyttelyissä vielä uudestaankin.

Kissalamme on nyt myös muuttanut Jyväskylään. Näyttelyihin pääseminen hankaloituu nyt sen verran, että näyttelykissamme asustelevat melkeinpä kaikki Joensuun suunnalla. :D Luonamme asuvista kissoista Elli ja Nuppu on vapautettu näyttelyistä nyt leikkaamattomien luokissa, kun molemmilla on GIC-titteli, joten ainostaan Iida voisi vielä näyttelyissä käydä. Mutta Iidaltakin puuttuu vain yksi kotimaan sertti, seuraava pitäisi sitten hakea ulkomailta ja sitten ei välttämättä pidemmälle enää edettäisikään. Noh, emmeköhän me silti vielä jonnekin näytelmiin itsemme järjestä. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti