Sydänyön kissalan birmojen ja Kommando-kissan kuulumisia. "Birmayskääkin" joskus kuullaan. Jos termi ei ole ennestään tuttu, ehkä senkin merkitys vielä selviää.
Rakas maatuskakommandomme Siru (Kommando, Sirkku, Kurma, Mähmä, Silu-täti jne.) täytti eilen 1.6.2010 5 vuotta! Niin tulee kesällä kuluneeksi viisi vuotta siitäkin, kun Siru muutti meille. Eipä olisi kyllä silloin uskonut, millainen persoona tuosta kissasta kasvaa. Siru osaa olla niin suloinen ja hellä, mutta siitä löytyy kyllä ärhäkkyyttäkin välillä. :D Kiltti se on kuitenkin pohjimmiltaan, mutta motkottaa kyllä esim. joka kerta harjattaessa. Siru vietti eilen hienoa synttäripäivää leikkien uusilla minttuhiirillään, jotka sai lahjaksi, herkutellen minttunapeilla ja viettäen pari tuntia ulkona valjastellen. Jännitystäkin synttäripäivään onnistuttiin valitettavasti saamaan, kun roska-auto säikäytti Kommandon siihen malliin, että se onnistui rimpuilemaan itsensä irti valjaista. Kaikeksi onneksi Siru oli ilmeisesti sen verran järkyttynyt roska-autosta, että antoi hetken päästä normaalia paremmin kiinni. Sisälle turvaan kaipasi ilmeisesti hänkin. Omistaja koki siis ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun ei hetkeen koko kissaa nähnyt ja ehti jo kuvitella, miten Siru on kadonnut metsään. Onneksi kissa oli sisälle päästyään taas oma itsensä, omistajan sykkeen laskeminen kesti hitusen pidempään. :D Synttäripäivä kruunattiin kalaillallisella, jota Siru ahtoi napaansa tapansa mukaan parikin annosta. ;)
Olen pohjois-karjalainen kahden lapsen äiti, jonka sydämen birmat veivät kovalla rytinällä, kun ensimmäinen birmani sain 2005. Kasvatus on harrastus, joka nyt on vähän jäänyt muun elämän jalkoihin, mutta aika aikaansa kutakin. Hitaasti mutta varmasti eteenpäin, kuten tässä blogissakin. ;) Päivityksiä tulee harvakseltaan, mutta harvakseltaan mitään kissalassa tapahtuukaan. Kasvatus jatkuu kuitenkin, motivaatiota riittää, kunhan vielä olosuhteet antaisivat myöten. :)