Hertta-neiti on sitten jo 12-viikkoinen! Ekalla rokotuksellakin on käyty viime viikolla. Hertta on kyllä todella äitinsä tyttö. Anskun tapaan yllätin sen syömästä eilen hiuksia hiusharjasta... Ei mikään mukavin tapa. Muutenkin typykkä tykkää järsiä kaikkia naruja, ihan kuten Ansku. Toivottavasti ei kaikilta osin tule äitiinsä. :D Karvaakin voisi olla enemmän kuin Anskulla, kiitos. ;)
Hertta ei ole nyt toistaiseksi lähdössä meiltä minnekään. Jos sille hyvä sijoituskoti löytyisi, niin voisimme sitä harkita, mutta mikään pakko se ei ole. Kyllä se Hertta voi vaikka Anskun ja Mistin kanssa asustella, jos ei muu onnistu. ;) Herttinen aloittaa näyttelyuransakin sitten loppujen lopuksi jo tämän vuoden puolella eli Hertta nähdään ensimmäistä kertaa pentuluokassa RUROKin näyttelyssä sunnuntaina 30.12.! Toivottavasti nappula ei ole Anskun kaltainen mutisija. Näyttelyasennossa pysyminen ei oikein vielä huvita (onneksi birmoja ei tarvitse venyttää!), mutta Liian roikotuskantoasennossa kyllä viihdytään. Ehkä Hertta pitää viedä tuomarille siten?
Muutkin kissat ovat voineet mainiosti. Sirua odottaa pesu heti, kun saisin lopulta aikaiseksi. Sen turkin kuivaamisessa on vain sellainen työ... Elli ja Iida ovat Mistin seurana äitini luona. Kotiin saadaan normaali kokoonpano varmaankin itsenäisyyspäivän tienoilla. Ihana saada sitten Eltsu ja Iidaliina kotiin! Vaikka Ellikin on niin hiljainen kissa yleensä, niin on se kuitenkin niin suuri persoona, että ilman Elliä koti kyllä tuntuu tyhjemmältä. :)
Ensi vuoden näyttelysuunnitelmiakin pitäisi tehdä... Ja muita suunnitelmia. ;) Voisivat nuo kissat vain juosta silloin, kun sitä toivoo!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti